Kuvajournalismin historia

Kuvajournalismin historia -luentosarjan muistiinpanoja. Kurssi AK1, tiedotusopin laitos, kevät 2010, Anssi Männistö. Katso muistiinpanot-sivu.

Huom. sivun päivitys on vielä kesken, aiheeseen syventyminen kiinnostaa vaikka luentosarja jo menikin. Tällä sivulla on (ehkä) ajantasaisemmat tiedot.

*************

1. luento

Sosiaalinen reformismi (muutosten ajaminen valokuvalla) alkoi 1860-luvulla, jatkuu edelleen.

Sotien aikana ja sotiin liittyen on ollut suuri tiedontarve. Sotakuvat ovat menneet hyvin kaupaksi.

Muutaman vuoden kuluttua hankitaan miljardi korkeatasoista kameraa vuodessa, enemmän kuin filmikameroita koskaan. 7 vuotta sitten kamerapuhelimia ei ollut olemassakaan, nyt niillä kuvataan aivan valtavasti. Nyt eletään syvintä muutosta, josta journalismi on melko kujalla.

Kuvajournalismin määritelmiä

Leena Sarasteen määritelmä kuvajournalismista (1980): sanan ja kuvan hedelmällistä yhteiskäyttöä. (sisällyttänee siihen taiton ja muutaman vuoden päästä äänenkin)
(3D tulee muutaman vuoden päästä journalismiin, vaatii tilallista ymmärtämistä)

– Kuvajournalismi on lähtökohtaisesti heikomman puolella (iso tendenssi varhaisajoista lähtien)
– Tiedotusopin laitos Suomen suurin journalistien kouluttaja. Kuvajournalismin linja on ainoa yliopistollinen linja, jossa opetetaan kuvajournalismia (Muotsikassa ja Taikissa journalismi ei ole lähtökohtana).
– Mietittävää printtijournalistisissa taloissa: onko kuvajournalistilla itsenäistä asemaa vai onko alisteinen muille.

Kuvajournalismin ja valokuvan yhteiselo alkoi olla tiivistä 1900-luvun alussa.
Keskustelu valokuvan totuudesta alkoi jo 1850-luvun muotokuvien retusoinnista.

Nelikenttä pääasiallisista kuvallisista juttutyypeistä. Pehmeistä aihepiireistä ilmiöjuttuja ja ajankohtaisjuttuja, kovia aiheita reportaasit (hitaat) ja uutisjutut (nopeat)

Kuvajournalismin ulottuvuuksia verrattuna printtijuttutyyppeihin
– objektiivisuus: laatujournalismi, uutiskuvat, reportaasi
– Subjektiivisuus: kolumnit, kirjallisuus ja musiikki, feature, dokumentarismi
– Fiktiivisyys: pakinat, kertomakirjallisuus, kuvituskuvat, ja montaasit, kuvataide, taidevalokuvat

Kuvajournalismin aikakausien jaotteluja
:

PERINTEISET
– 1842-1881: piirroskuvistusten vaihe
– 1881-1925: valokuvauksen varhaisvaihe
– 1925-1972: Leica-kamera julkaistiin, kuvajournalismin kultakausi (kameran sai paikalle ilman valtavaa raahaamista, suljinajat nopeutuivat)

Merja Salolla Imageware-kirjassaan mediakonvergenssin huomioiva jaottelu
– 1925-1945: pienkamera, modernin kuvajournalismin varhaivaihe
– 1936-1963: laajalevikkiset englanninkieliset yleisaikakauslehdet
– 1963-1982: television aikakauden kuvajournalismi

(USA:ssa kuvajournalismi alkoi kukoistaa koska Saksasta pakeni runsaasti kuvaajia mm. sinne sen viiksisedän takia 1930-luvulla. Perustivat suuret, menestyneet kuvajournalistiset yleisaikakauslehdet)

Männistön jaottelua:

– 1920-1933: saksalaisen kuvajournalismin kultakausi
– 1933-1940: reaktio natsi-saksan haasteeseen
– 1940-1947: nationalistisen kuvareportaasin kausi, toinen ms
– 1947-1956: klassisen kuvareportaasin kultakausi ja Magnum, kylmän sodan kuumassa vaiheessa
– 1956-1965: television asettama haaste, kylmän sodan kultakausi
– 1965-1975: television kuvakerronnan ja perinteisen kuvajournalismin kamppailu, Vietnamin sota
– 1975-1991: perinteisen television valtakausi
– 1991-2001: Persianlahden sota, satelliitti-tv:n kukoistuskausi
– 2001- globalisaation ja internetin aikakausi

*********

2. luento

*********

3. luento Kuvajournalismin vakiintuminen 1914 – 1936, sodat ja kriisit, osa 1

30.3.2010.


*********

4. luento – kuvajournalismin kultakausi 1936 – 1965

Teemat: ratkaiseva hetki, arki ja sensaatio, Life ja Magnum

1924: Värikuvien yleistyminen USA:ssa alkoi, Ermanox, saksalaisten tekemä kamera, objektiivin suurin aukko 1.8. Leican ensimmäinen malli näinä vuosina. Kinofilmi = saman kokoista kuin elokuvakameroissa.
1925: AT&T aloitti kuvien lähettämisen kaapeliyhteydellä USA:n sisällä, seuraavana vuonna kaapeli Lontoo-New York. Paul Vierkotter keksii savuamattoman salamalaitteen, General Electrics ostaa nopeasti sen patentin. Flash pulp -salama oli kuitenkin kertakäyttöinen ja kallis, joten savuava salamapulveri pysyi käytössä jopa vuoteen 1955 asti, jolloin kuluttajahintaiset salamalaitteet tulivat käyttöön.
– Edgerton kehitteli 30-luvulla elektronista salamalaitetta, joka syntyi autoteollisuuden sivutuotteena.
1935: AP aloittaa kuvien lähettämisen radioteitse ympäri USA:ta.

1930-luvulla kamerat alkoivat olla sellaisia, että kuvia voi ottaa huomiota herättämättä, kaikki kuvissa eivät enää poseeranneet tarkoituksella. Erich Salomon yksi tällaisen valokuvaustyylin aloittajista, kuoli keskitysleirillä 1942.
– Ilman nopeiden kameroiden tuloa 1900-luku näyttäisi enemmän maalaukselta, hetket olisivat jääneet pysäyttämättä.

Robert Capa – kaikkien aikojen rohkein valokuvaaja.

Henri Cartier-Bresson, ratkaiseva hetki = kuvaaja on aktiivinen ja lukee tilanteita, ottaa kuvan juuri oikealla hetkellä jolloin kaikki on balanssissa.
– Cartier-Bresson lopetti valokuvauksen 70-luvun alkupuolella ja sanoi olleensa huono. Kuvasi ikimuistoisia kuvareportaaseja mm. Life-lehteen. Kuvasi arkisia asioita uudella tavalla.
– “Valokuvaaja työskentelee koko ajan katoamassa olevien hetkien kanssa”

**********

5. luento


*********

6. luento – katuvalokuvaus, nykyaika, tulevaisuus

Katuvalokuvauksen kohteena yleensä kadut, jalkakäytävät, julkiset paikat, tallennetaan mahdollisimman luonnollisia näkymiä eikä käsitellä kuvia paljoa. Yritetään tavoittaa eri kaupunkien tunnelmia. Kuvatut kohteet (ihmiset) eivät yleensä tajua olevansa kuvan kohteena, eivät poseeraa.
– Eugène Atget (French, 1857-1927) katsottu katuvalokuvauksen aloittajaksi, 1. moderni valokuvaaja. Atget kuvasi kaikkea, mikä vaikutti pittoreskilta käyttäen kömpelöitä, jalustaa vaativia laitteita. Mietti, onko kuvan kompositio täydellinen.
Atgetin kuva Pariisista, 1926.

Atget

Muita valokuvaajia:
– Robert Frank (1924->), ryhtyi kuvaamaan USA:ssa 1950-luvulla. Koosti kuvistaan Americans-kirjan, joka julkaistiin ensin Ranskassa, USAssa pidettiin liian kommunistisena, kylmän sodan vuoksi kommunismia vastustettiin vainoharhaisesti. Kuvasi ihmisiä läheltä, edusti subjektiivista realismia.
– Martin Parr (1952->). Tavaramerkiksi muodostui suoran salaman käyttö, kuvasi suoraan ja rujosti. (Salaman käytössä on edelleen suuria koulukuntaeroja). Suomessa Markus Jokela kuvaa hieman samanlaisella tyylillä, usein suoralla salamalla, kuvat aika rujoja.
– Diane Arbus (kuvasi asiat eri tavalla, esim. lapsia tuhmina pikkuaikuisina), Lee Friedlander, August Sander (kuvasi natsi-Saksassa juutalaistaustastaan huolimatta), Brassai (kaupunkien yövalokuvauksen aloittaja).

– Susan Meiselas, opiskeli Harwardissa visuaalisia taitoja. Kuvasi mm. kirjan markkinoiden strippareista.
– Bruce Davidson, kuvia mm. New Yorkin metrosta aikana, jolloin metro oli graffitien peitossa.
– Mary Ellen Mark, streetwise, kuvasi mm. prostituoituja, naisvankeja ja -vankiloita. [näissä paikoissa ei muuten nykyisin juurikaan kuvata vaikka kameroita onkin valtavasti, jäävät perinteisten kuvajournalistien vastuulle.]

[nykyisin muuten mitkään tällaiset yksittäiset kuvat tuntuvat todella harvoin merkittävältä, koska kuvia on niin valtavasti enemmän. Kuvien jakelutapa on täysin erilainen.]

Kuvajournalismin tulevaisuus
– Kameroihin tuli sähkö vasta noin 1975, sitä ennen ne olivat mekaanisia. Kehittyneet salamajärjestelmät 1980-luvulla. USM-tarkennusjärjestelmä ollut paras saatavilla oleva systeemi jo parikymmentä vuotta.
– Nopea silmänräpäyskuvaaminen menetettiin muutamaksi vuodeksi digikuvauksen alkuaikana, ensimmäiset digikamerat olivat hitaita, huonoja ja kömpelöitä. Valokuvauksen ammattilaisista moni naureskeli niille. Ensimmäiset digijärjestelmäkamerat markkinoille 1990-luvun lopulla. Filmi säilyi kansikuvissa esim HS:n kuukausiliitteessä vuoteen 2003 saakka.
– Kamerapuhelimet tulivat noin 2003. Kuvanlaatu aluksi huono, toimituksissa naureskeltiin.
– HDSLR-digijärjestelmäkamerat tulossa, videon merkitys kasvaa.

– Keskustelua Nokian Vanjoen ennustuksesta (kamerakännykät syrjäyttävät digijärjestelmäkamerat), vuodessa myydään miljardi kamerakännykkää, digijärkkäreitä noin 100 miljoonaa.
– Kuvaamisesta poistunut elitistisyys.
(- Männistö ennustaa: jo muutaman vuoden kuluessa tullaan hämäräkuvauksessa rikkomaan uusia rajoja.)

Kameran materiaalikehitys: puukamerat -> pahvi-metallikamerat -> kokometalli -> metalli-muoviyhdistelmä -> komposiittiyhdistelmä