Perinteisen median blogit ja harrastajablogit

Essee on kirjoitettu tiedotusopin ensimmäisen vuoden kurssille: mediajärjestelmä-essee (TIEDP4B).

Timo-Pekka Heima
18.5.2010
Tampereen yliopisto

********

Perinteisten medioiden blogien ja harrastajabloggaajien suhde

Verkossa elää rinnakkain kaksi hieman erilaista blogikulttuuria: tavallisten kansalaisten harrastusmielessä aloittamat, usein epäkaupalliset blogit. Näiden rinnalle perinteiset mediatalot ovat aloittaneet usein toimittajien kirjoittamia, journalismin rajoilla liikkuvia blogeja. Erittelen esseessäni perinteisten medioiden, yleensä toimittajien kirjoittamien ja ylläpitämien blogien eroja kansalaisten kirjoittamiin harrastajablogeihin verrattuna.

Pohdin kirjoittamisen poikkeavia motiiveja, ansaintalogiikkaa ja -mahdollisuuksia, eroja vuorovaikutteisuudessa, yleisön tavoittamisessa, journalistin ammatti-identiteettiä blogikirjoittajana ja perinteisten medioiden blogien suhdetta journalistiseen aineistoon. Tarkastelu on esseen pituuden vuoksi varsin yleisluontoinen, eikä sisällä juurikaan esimerkkejä. Olen itse kirjoittanut vuosien ajan useampaa blogia ja lukenut useita perinteisten medioiden sivuilla olevaa blogia, joten esseen havainnot perustuvat suurelta osin omiin havaintoihini.

Kirjoittamisen motiivit ja tiedonhankinta poikkeavat

Suurin eroavaisuus harrastajabloggaajan ja lehden verkkosivuille blogia kirjoittavan toimittajan välillä on mielestäni kirjoittamisen motiivissa. Harrastajabloggaajien motiivina on yleensä suuri kiinnostus ja tietämys blogin aihepiiristä, olkoon aiheena sitten neuleet, muoti, politiikka tai oma elämä. Aiheeseen on usein henkilökohtainen, asiantunteva ja läheinen suhde. Omasta harrastuksesta tai mielenkiinnon kohteesta halutaan kertoa muille, mahdollisesti samasta asiasta kiinnostuneille ihmisille, jäsentää omia ajatuksia asiasta ja keskustella toisten kanssa. Tämä usein riittää blogikirjoittamisen motiiviksi.

Toimittaja-bloggaaja taas kirjoittaa työkseen, usein aiheista, joihin hänellä ei ole juurikaan henkilökohtaista suhdetta. Toimittajan tuottamat journalistiset tuotokset perustuvat tavallisesti haastateltavilta ja eri lähteistä saatuun tietoon, kun taas harrastajabloggaaja perustaa merkintänsä usein omiin kokemuksiin ja muita lähteitä käytetään, jos ne sattuvat sopimaan aiheeseen. Tiedonhankinnassa on muutenkin mielestäni perustavaa laatua oleva ero, jota olen miettinyt, kun olen opiskellut journalismia oltuani aiemmin pelkästään bloggaava yksityishenkilö. Toimittajalle on luonnollista hankkia tietoja soittamalla ja lähestymällä yritysten edustajia ja asiantuntijoita, mutta bloggaajasta tällainen ei tunnu kovin luontevalta. Tämän vuoksi harrastusmielessä blogia kirjoittavalta faktat voivat jäädä selvittämättä, jos niitä ei löydy valmiiksi internetistä. Olen kirjoittanut poikkeavista motiiveista aiemmin blogissani osoitteessa viima.net otsikolla ”Miksi toimitusten blogit ovat usein tylsiä?”

Vuorovaikutteisuuden syntyminen vaatii aiheen tuntemista

Joissakin mediataloissa blogien aloittamisessa näyttää olleen ajatus, että halukas toimittaja voi kirjoittaa nettiin jostakin aiheesta, joka häntä kiinnostaa. Motiivina blogin aloittamiselle on ollut blogin saaminen sivuille siksi, kun muidenkin medioiden sivuilla on sellaisia. Vaikka toimittaja on kirjoittamisen ammattilainen, puuttuu häneltä helposti läheinen ja henkilökohtainen suhde aiheisiin, joista hän blogia kirjoittaa. Näin käy varsinkin, jos toimittaja aloittaa blogin pitämisen ilman, että mietitään blogin tarkoitusta tai tavoitteita. Harrastajabloggaajalle blogin tarkoitus on usein valmiiksi melko selkeä, mikä parantaa mahdollisuutta löytää läheinen ja kiinteä suhde blogin lukijakuntaan. Blogi tarjoaa henkilökohtaisuudellaan ja kommentointimahdollisuudellaan hyvän lähtökohdan vuorovaikutteisuudelle, kuten Heinosen mukaan (2002, 172) verkkomedia ylipäänsä. Blogien keskustelut ovat omien havaintojeni mukaan usein asiallisempia ja aidosti dialogisempia kuin verkkomedioiden uutisten perässä olevat keskustelut, jotka ovat useammin omien mielipiteiden huutelua.

Vuorovaikutteisuuden syntyminen voi kuitenkin olla vaikeaa, jos kirjoittajan suhde aiheeseensa on etäinen ja viileä, ja jos blogia kirjoitetaan vain, koska työn puolesta on pakko keksiä jotain kirjoitettavaa. Yksisuuntaisessa mediassa tällainenkin viestintä voi toimia, mutta jos blogin tavoitteena on vuorovaikutus ja keskustelu, hankaloittaa kirjoittajan etäinen suhde aiheeseensa tätä tavoitetta. Keskustelun ja läheisyyden puute hankaloittaa myös blogin liittymistä osaksi muuta blogosfääriä esimerkiksi hyperlinkittämisellä, joka Heinosen mukaan tarjoaa kerrontaan mahdollisuuden luoda lisää syvyyttä (2002, 170). Blogosfäärissä linkittämisellä voi syvyyden luomisen lisäksi osoittaa huomiota muiden blogien kirjoittajia kohtaan ja kertoa, että kirjoitus on ollut hyvä ja linkittämisen arvoinen. Tätä mahdollisuutta perinteisten medioiden sivuilla olevat blogit hyödyntävät havaintojeni mukaan erittäin vähän. Syynä voi olla yksinkertaisesti blogimaailman huono tuntemus, tai toisaalta mediatalojen mahdollinen linjaus pyrkiä välttämään lukijoiden ohjaamista omien sivujen ulkopuolelle.

Ansaintalogiikka ja -tarve eroavat

Harrastajabloggaajat kirjoittavat usein ilman kaupallista tavoitetta, koska tärkeästä aiheesta kirjoittaminen on jo itsessään riittävä motiivi kirjoittamiselle. Jos blogiin otetaan mainoksia, niistä saatavat tulot ovat usein melko pieniä, eikä kirjoittamisen motiivi muutu taloudelliseksi. Mediatalojen toiminta on kaupallista, joten myös blogien olisi oltava taloudellisesti järkevää toimintaa. Omien havaintojeni mukaan mediatalot ovat hyödyntäneet blogien kaupallista potentiaalia vielä melko vaatimattomasti. Vain harva mediatalo on laittanut toimittajansa kirjoittamaan sellaisista aiheista, joissa verkkomainonta on vilkasta, kuten matkailusta, matkapuhelimista tai lainoista. Toisaalta mediatalot ovat laajentaneet joillekin näistä alueista muita sisältöjään, esimerkiksi Helsingin Sanomien verkkolehden sisällä on omat osionsa mm. matkailun ja koulutuksen sisällöille ja iltapäivälehtien sivuilta löytyy terveyteen, matkailuun, muotiin ja autoihin keskittyneitä sivustokokonaisuuksia.

Mediatalolle tarjoutuu blogien avulla mahdollisuus laajentaa mainostilan myyntiä verkkosivuillaan. Kauppalehti aloitti keväällä kaupallisten blogien julkaisemisen, joissa blogin sisällöstä huolehtii yritys tai muu kaupallinen taho, kertoi Markkinointi&Mainonta 15.3.2010. Kaupallinen blogi saa paikan lehden blogipalvelusta muiden kirjoittajien joukosta. Näkyvyyttä kaupallinen blogi saa M&M:n mukaan siten, että Kauppalehti lisää kaupallisen blogin otsikot muiden blogiotsikoiden joukkoon ja verkkolehden etusivulle. Tällainen ulkoistettu bloggaaminen tarjoaa mielestäni mediataloille kiinnostavan ja kaupallisesti järkevän vaihtoehdon toimittajien kirjoittamille blogeille. Jos yrityksen kautta tuleva bloggaaja on kiinnostava, hän tuo lehden sivuille lisää kävijöitä ja keskustelua. Ongelmana voi olla, että yrityksen blogin sisältö on tiedotteenomaista, eikä kiinnosta lukijoita. Kauppalehti pyytää yrityksiltä maksua sivuillaan olevista yritysten blogeista, mikä tuo lehdelle uusia tuloja verkkosivuilta. Tässä mielessä lehdelle ei ole merkitystä, onko blogin sisältö kiinnostavaa vai ei, koska lehti saa siitä tuloja kuten muustakin mainonnasta.

Lehden verkkosivuilla yleisö on valmiina

Yleisöjen tavoittamisessa perinteisten medioiden sivuilla olevilla blogeilla on etulyöntiasema, koska niiden sivuilla on valmiiksi viikoittain yleensä kymmeniä tai satoja tuhansia kävijöitä. Näistä osa on helppo ohjata blogien lukijaksi nostamalla blogien otsikoita esimerkiksi verkkolehden etusivulle. Tämä on voinut myös aiheuttaa joutumisen aiemmin kuvailemaani tilanteeseen, jossa mediatalot aloittavat blogeja ilman järkevää ajatusta blogin sisällöstä tai tavoitteista, koska ne tietävät saavansa blogille jo valmiiksi kohtalaisen kokoisen yleisön. Varsinkin maakuntalehtien blogeissa on mielestäni vain harvoin ajateltu, että blogi voisi saada lukijoita myös lehden levikkialueen ulkopuolelta.

Harrastajabloggaajat kirjoittavat usein ilmaisissa blogipalveluissa, kuten Googlen ylläpitämässä Bloggerissa, jossa ei ole samanlaista mahdollisuutta kävijäohjaukseen. Harrastajabloggaaja joutuu etsimään lukijoita ja yleisöä esimerkiksi Blogilista.fi-sivustolta, jossa huomiosta ja lukijoista kilpailevat tuhannet muutkin blogit. Tätä kautta blogi voi kuitenkin löytää samasta aihepiiristä kiinnostunutta yleisöä kenties paremmin kuin sanomalehden sivuilla, josta etsitään enemmän uutisaineistoa kuin vaikka harrastuksiin liittyvää, erikoistuneempaa tietoa. Kiinnostunut lukijakunta voi olla aktiivisempaa keskustelemaan kuin perinteisen median sivun kävijät, jotka ovat voineet tottua enemmän yksisuuntaiseen viestintään.

Verkkolehden blogit ja journalistinen aineisto

Perinteisen median verkkosivuilla blogia pitävä toimittaja joutuu miettimään, millainen suhde blogilla on journalistiseen aineistoon. Pitäisikö kiistanalaisissa aiheissa tarkistaa faktoja esimerkiksi soittamalla asiantuntijoille tai etsimällä haastateltavia, vai voiko toimittaja blogata aiheesta ”musta tuntuu”-pohjalta, pelkkiä mielipiteitä esittäen? Lukijat todennäköisesti odottavat, että lehden sivuilla oleva, toimittajan kirjoittama blogi on journalistista aineistoa enemmän kuin harrastajabloggaajan yksityisessä blogipalvelussa oleva blogi.

Bloggaavan toimittajan journalistisesta asemasta keskusteltiin kevään aikana YLEn uusimusta.fi-verkkopalvelun vuoksi, jonka osana on bloggaaja-toimittaja Noora Shinglerin Kemikaalicocktail-blogi. Shingler esittää blogissaan usein kärkkäitä kommentteja, ja blogissa käytävä keskustelu on räväkkää. ”Onko kyse asioihin syventyvästä journalismista vai blogi, jossa heitellään rentoja keskustelunavauksia?”, kysyi myös kemikaaliaiheista bloggaava Anja Nystén blogikirjoituksessaan 20.2.2010. Häntä mietitytti myös, noudattaako Shingler blogatessaan YLEn linjaamia arvoja. Tähän on vaikea ottaa selkeää kantaa. Jos blogin halutaan herättävän keskustelua ja ajatuksia, ovat räväkät merkinnät siinä usein hyvä keino. Päivitystahtikin merkitsee: Shingler päivittää blogiaan jopa useita kertoja päivässä, ja tällä vauhdilla faktojen tarkistamiseen ja perusteellisuuteen tuskin jää paljoa aikaa varsinkaan, kun blogia päivitetään muiden töiden ohessa. Järkevintä voisi olla, että blogin journalistisuuden taso linjataan blogia aloitettaessa ja sovitaan, kuinka räväkkää tekstiä blogissa yleensä on mahdollista esittää.

Verkkolehti Uusi Suomi on houkutellut sivujensa blogipalveluun monia poliitikkoja ja politiikasta kiinnostuneita kansalaisia kirjoittamaan omaa blogia, kuten myös muutama maakuntalehti ja Kauppalehti on tehnyt. Uuden Suomen blogipalvelu on melko selkeästi erotettu sivuilla olevasta uutisaineistosta, ja muistuttaa enemmän esimerkiksi WordPress.comin tai Bloggerin tarjoamia palveluita, sillä poikkeuksella, että sivuilla on lehden verkkopalvelun kautta tulevia mainoksia. Tämä on mediatalon kannalta yksi helpoimmista tavoista saada verkkosivuille bloggaajia ilman, että sisällöstä tarvitsee maksaa ylläpitokuluja enempää. Tämä voi olla journalistisestikin järkevää, koska poliitikkojen kirjoittamat blogimerkinnät voivat toisinaan nousta uutisaiheiksi ja houkutella sivuille lisää kävijöitä ja kommentoijia. Ongelmallista tässä on, että sivut houkuttelevat usein tietyistä ikuisuusaiheista, kuten pakkoruotsista ja maahanmuutosta, kiinnostuneita oman asiansa markkinoijia, jotka eivät suuremman yleisön näkökulmasta ole välttämättä kiinnostavia. Tähän ongelmaan voisi auttaa blogien parempi luokittelu eri osastoihin ja esimerkiksi

Mediataloilla parannettavaa blogien hyödyntämisessä

Perinteiset mediatalot pyrkivät hyödyntämään blogeja toiminnassaan, mutta opeteltavaa olisi vielä. Pahin ongelma on mielestäni mediatalojen pitämien blogien huono kytkeytyminen muuhun blogosfääriin, mikä vähentää mediatalojen vuorovaikutusta toisten bloggaajien kanssa. Parempi vuorovaikutus ja linkittäminen muiden blogeihin voisi tuoda lehdelle hyvää mainetta bloggaajien ja muita blogeja lukevan yleisön silmissä. Myös tavoitteellisuuden ja kunnianhimon puuttuminen näkyvät toisinaan mediatalojen blogeissa.

Blogia ei ehkä vielä osta ajatella samalla tavalla tärkeäksi ja hyväksi välineeksi luoda suhdetta lukijoiden kanssa kuin usein päätuotteena olevaa paperista julkaisua. Keskustelua ja kiinnostusta herättävä, näkyvä blogi voisi tuoda lehdelle lisää juttuvinkkejä ja -aiheita, jos se innostaisi lukijoita osallistumaan keskusteluun ja kertomaan ajatuksiaan.

Lähteet:
Heinonen, Ari (2002). Joukkotiedotuksesta moniviestintään teoksessa Ruusunen, Aimo (toim.) (2002), Media muuttuu, Gaudeamus, 160–179.
Timo-Pekka Heima, Miksi toimitusten blogit ovat usein tylsiä, http://viima.net/2010/01/14/miksi-toimitusten-blogit-ovat-usein-tylsia/ – blogimerkintä 14.1.2010.
Markkinointi&Mainonta, Kauppalehti rahastaa blogit, http://www.marmai.fi/uutiset/article384961.ece – 16.3.2010.
Anja Nystén, Tutkivaa journalismia vai YLEistä rentoa blogikirjoittelua, http://kemikaalikimara.blogspot.com/2010/02/tutkivaa-journalismia-vai-yleista.html – blogimerkintä 20.2.2010.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s