Huomioita Madonna-hypejournalismista

Päätän tämän taas turhan pitkäksi venähtäneen bloggaustauon kirjaamalla hieman huomioita viimeviikkoisesta Madonna-journalismista, jota riitti runsain mitoin. Madonnan keikasta muodostui vertaansa vaille jäänyt mediaspektaakkeli, kun jokainen kynnelle kyennyt media pyrki raportoimaan Madonnan joka liikkeestä. Kuten siitä, kuinka Madonna söi lounaaksi suomalaista ahventa, jota tämä ei varmaan olisi syönyt jos ei pitäisi kalasta (Ilta-Sanomat).

Tärkeää on myös tietää, että Madonna ostatti esiintymisshortsinsa suomalaisesta kaupasta, mistä Vartti kertoi innoissaan, ja Aamulehti jatkoi innoissaan kun shortsit valmistanut putiikki on tamperelainen.

Iltapäivälehdet olivat aivan omaa luokkaansa keikkahypetystä ja spektaakkelia pykätessään: molemmissa oli perjantaina noin kahdeksansivuinen lisäliite keikasta. Niissä riitti myös joitain pieniä virheitä: Iltalehti taisi väittää Jätkäsaaren houkuttelevan tulevaisuudessakin suuria artisteja keikkailemaan, vaikka tietääkseni aluetta ollaan piakkoin ryhtymässä rakentamaan eikä siellä siksi muita megatapahtumia nähtäisi. Netissä keikkaa mainostettiin ikimuistoiseksi ja unohtumattomaksi lukuisilla jutuilla. Iltalehti: Kiitos Madonna – tämä ei unohdu. Iltalehti raporteerasi muiden tavoin myös parhaista paikoista Madonnan kuulemiseksi ilman pilettiä.

Ilta-Sanomissa keikkaa ylistettiin myös otsikolla Madonnan konsertti oli ikimuistoinen. Jutussa on muuten hauskaa se, että yön jälkeen siitä on muutettu yhtä alussa ollutta kohtaa. Ensin kirjoitettiin: “- Aivan huikea show! En ole koskaan nähnyt vastaavaa, IS:n toimittaja Saku-Pekka Sundelin kommentoi hetkeä ennen keikan loppumista. Madonna oli hypännyt jopa lavalta alas yleisön sekaan. – Hän antoi kaikkensa!”

Aamulla IS:n uutisen sama kohta taas kuului: “- Aivan huikea show! En ole koskaan nähnyt vastaavaa, konserttiyleisöstä kommentoitiin hetkeä ennen keikan loppumista. Madonna oli hypännyt jopa lavalta alas yleisön sekaan. – Hän antoi kaikkensa!” Yön aikana IS:n oma toimittaja siis muuttui yleisöksi. Muita IS:n Madonna-uutisia: Keikan alusta raportoitiin kuinka Jätkäsaaressa on täysi hulina päällä ja myöhemmin Madonnan seilaavan merellä ennen keikkaansa. Keikan biisilistaa toisteltiin myös IS:ssä kuten monessa muussakin keikasta kirjoittaneessa mediassa.

Hesarillakin Madonna-raportointiin riitti toimittajia. Arvionsa oli minusta hyvä ja kuvaava: Madonna uurasti suomalaisyleisön edessä on minusta aika osuvasti sanottu, melkoista uurastamistahan esiintyminen Madonnalle on. Kämpin edustalla olleita faneja jaksettiin ihmetellä ja muutakin mainittavaa Madonnasta näyttää riittäneen nettiin ainakin 15 jutun verran. Hesarin ääni kuului kauas -juttua hieman ihmettelen, kun se perustuu vain keskustelupalstansa viesteihin, niihinhän voi kuka tahansa kirjoittaa nimimerkillä ihan mitä tahansa soopaa.

YLEn Madonna-raportointi ei jäänyt kilpailijoita huonommaksi: Ylellä kirjoitettiin arvio keikasta, tehtiin yleisjuttua keikan etenemisestä, haastateltiin Madonnan kanssa laulamaan päässyttä miestä ja koostettiin paljon kuvia yleisöstä. Etukäteen hehkutettiin kuinka Madonna panee Helsingin sekaisin. Tosin itse en kyllä tätä oikein huomannut, joskaan en keikkaa edeltävänä päivänä ihan ydinkeskustan alueella paljoa liikkunutkaan. YLEn hauska poikkeus muiden uutisoinnista näkyi, kun uutisoitiin Madonnan olevan myös yksi tärkeimmistä homoikoneista.

Aamulehtikin jaksoi käyttää työaikaa ja vaivaa Madonnasta kirjoittamiseen. Eräs kiinnostava artikkeli on tämä analyysi, jossa kerrotaan Madde-tädin leivän olevan maailmalla kovin pieninä palasina. Samalla pohditaan kuinka Madonna oli yksi ensimmäisistä, joka huomasi levymyynnin tuottojen siirtyvän enemmän keikkamyynnin puolelle. Silmiinpistäväksi sen tekevät hyvin samantapaiset havainnot, joita Talouselämä päivää aiemmin esitteli jutussaan. Tietysti tällaiset huomiot voi tietysti tehdä kuka tahansa asiaan perehtynyt, joten yhdenmukaisuus voi olla sattumaakin.

Kaikkiaan voisi sanoa, että Madonna-raportointi oli hauskaa ja viihdyttävää seurattavaa, mutta Madonna olisi luultavasti esiintynyt aivan yhtä viihdyttävästi vaikka hänestä olisi kirjoitettu muutama juttu vähemmän. Epäilen myös, ettei maakunnissa ole jaksettu innostua Madonna-meiningeistä ihan yhtä paljoa kuin Helsingissä.

Tämä merkintä ei muuten heijastele sitä, että olisin tympääntynyt Madonna-hypettämiseen, kävin itsekin tutustumassa keikkaan Lauttasaaren niemenkärjestä. Sinne äänikin kuului mukavasti, joskaan välispiikit eivät oikein hyvin erottuneet. Itse Madonnan näkeminen olisi vaatinut kaukoputkea, jollaisen moni olikin kaapeista mukaansa kaivellut. Vartti kirjoitti uutisenkin Lauttasaaren yleisöstä, ja jutun kuva on otettu aivan niiltä kulmilta missä itsekin seisoskelin ja loppukeikan istuin. Nyt keikan jälkeen olen innostunut kuuntelemaan Madonnan biisejäkin oikein urakalla.

Last.fm muuttaa radionsa maksulliseksi Suomessa

Musiikkisivusto Last.fm kertoo blogissaan, että he aikovat muuttaa palvelunsa kautta kuunneltavat radiokanavat maksullisiksi suuressa osassa maailmaa. Radion kuuntelu on jatkossakin ilmaista USA:ssa, Britanniassa ja Saksassa eli niissä maissa, joissa palvelulla on eniten käyttäjiä.

Kaikissa muissa maissa käyttäjän olisi jatkossa maksettava kolme euroa kuussa, jotta kappaleita voisi kuunnella sivuston kautta enemmänkin kuin 30 kappaleen ilmaiskokeilun verran. Muut sivuston toiminnot, kuten uuden musiikin suosittelu,  säilyvät edelleen maksuttomina.

Jos musiikkipalvelusta verkossa pitää maksaa, maksetaan luultavasti mielummin Spotifylle, jonka kautta haluamansa kappaleet kuulee usein yhdellä klikkauksella. Last.fm:ssä ei ilmaiseksi ole voinut suoraan kuunnella kuin pientä osaa kappaleista, ellei ole tyytynyt 30 sekunnin näytteeseen. Tietysti jos osaa etsiä oikeat, melko tiukasti rajatut radiokanavat, on voinut kuulla haluamansa kappaleen, mutta hieman hakuammuntaahan sellainen on ollut.

Itseäni tämä muutos hieman harmittaa: vasta viime kuussa löysin taas pitkästä aikaa Last.fm:n radiokanavat ja kuuntelinkin useampia. Last.fm:n soittimesta voi valita, haluaako kuunnella esimerkiksi tiettyä genreä, tai esimerkiksi jonkun käyttäjän musiikkikirjastoa. Varsinkin jälkimmäinen on toisinaan hauskaa, usein kun ihmisillä on oma persoonallinen musiikkimakunsa, on Last.fm:n kautta voinut hieman kuin vierailla jonkun levyhyllyllä. Mutta tuskinpa ihan tuosta hauskuudesta olen kuitenkaan valmis maksamaan.

Tisseissä on voimaa

Iltalehti kertoi viime viikolla naisten innostuneen esittelemään rintojaan Kaksplus-lehden keskustelupalstalla. “Naiset innostuivat paljastamaan rintansa keskustelupalstalla – katso linkki!” -otsikolla kulkenut uutinen oli pitkään Amppareiden luetuin otsikko. Iltalehti jatkoi tissiuutisointiaan vielä “Tissikohu: Miehet iskevät myös tiskiin” –otsikolla.

Tällä viikolla Kaksplus on TNS Metrix -mittauksen kovin nousija, sivuston kävijämäärä kasvoi viime viikolla 265,6 prosentilla. Tissit saattoivat ratkaista myös iltapäivälehtien välisen kävijämäärätaistelun: Iltalehti nousi pitkästä aikaa mittauksessa ykkössijalle, Ilta-Sanomien pudotessa toiseksi.

Lisäys: Aamulehtikin näyttää haluavan osansa tissikävijöistä, iltapäivällä julkaistu, “Tissiparaati räjäytti Kaksplussan verkkolehden kävijämäärät” –otsikoitu juttu on tietysti sekin noussut ykköseksi Amppareissa. Aamulehden mukaan Kaksplus on jo lukinnut tissiesittelykeskustelun lopullisesti, joten Kaksplussan kävijäpomppaus jäisi lyhytaikaiseksi.

Aamulehti luettelee myös tissiparaatin ohittaneen kävijämäärissä mm. Taloussanomien ja Oikotien saitit. Se tosin jää mainitsematta, että tissit kiinnostivat myös kolme kertaa suurempaa kävijämäärää kuin Aamulehden omat sivut.

Lisäys 2: Kun nyt tähän aihepiiriin on jo joka tapauksessa päästy tai päädytty, voikin jatkaa vielä mainitsemalla uusisuomi.fi:n uutisesta, jossa kerrotaan Suomen kenties tunnetuimman bloggaajan, Sadasta naisestaan tutun Teppo M:n solmineen blogistaan elokuvadiilin Markus Selinin kanssa. Teppo kertoo, ettei suostunut ehdotukseen videoida akteja salaa, mutta avasi erillisen, tunnetuksi tulleen bloginsa näistä raportoimiseen. Markus Selin kertoo samalla innoissaan, ettei tällaista leffaa ei ole Suomessa tehty koskaan ennen, ja että aihe on erittäin kuvallinen ja herkullinen.

Jonkun ehkä pitäisi kertoa Markus-sedälle sellainen pieni salaisuus, että Suomessa on kyllä tehty pornoelokuvia jo aikaisemminkin, ainakin jos isojen poikien kertomia juttuja uskotaan.

Joskin jos elokuva tosiaan mukailee blogin juonta, lienee sen pääjuonena esittää yhdessä elokuvassa sata panoa. Aika vauhtia saa pitää, parin tunnin elokuvassa päästään siis itse asiaan melkein joka minuutti. Selin saattaakin olla oikeassa sanoessaan, että tällaista Suomessa ei ole tehty vielä koskaan aikaisemmin.

Kävitko viimeksi isommalla vai pienemmällä asialla?

Vaikka luenkin uutiseni nykyisin suurelta osin netistä, on paperiselle mediallekin edelleen hetkensä, kuten pitemmät bussi- ja junamatkat. Ainakin siihen asti, kunhan saan nykyisen kannettavan vaihdettua keveämpään ja parempiakkuiseen versioon.

Tänään oli taas hyvää aikaa syventyä paperimediaan bussimatkalla Helsingistä Mikkeliin. Lauantain Hesaria silmäillessä huomio kiinnittyi jonkinlaiseen koulu-uutiseen, ihan kuin siellä joku lapsi olisi kertonut koulun alkamisesta, keskellä kesää. Hämmästytti, oli luettava tarkemmin. Selvisikin ettei koulu oikeasti ollut alkanut, mutta joku lapsi oli kaiketi sattunut näkemään unta jostain kouluasioista, ja tästä kerrottiin Hesarin kotimaasivuilla. Tarkemmin luettuna selvisi vielä, että Hesarin kotimaasivuilla on oikein moniosainen, jatkuva juttusarja, jossa toimittaja matkustaa ympäri Suomea ja kyselee satunnaisilta ihmisiltä, minkälaista unta nämä ovat nähneet. Ja sitten tästä unesta kerrotaan Hesarin sivuilla.

Siis tämän saman Hesarin sivuilla, joka vasta viime keväänä hieman pettyneeseen sävyyn uutisoi, kuinka netissä olevat blogit ovatkin enimmäkseen viihdehuttua ja ihmisten jaarittelua omista elämistään tiukan tee se itse -journalismin sijaan. Ehkä Hesari haluaa näin kertoa, että voitte jo lopettaa sen netissä unistanne jaarittelemisen, kun mehän hoidamme sen teidän puolestanne.

Joku voisi jo kysyä, että eikö nyt mitään muuta kirjoitettavaa ole? Varmaan olisi, mutta kesähän on tunnetusti tämäntapaisten hassujen uutisten sesonkiaikaa, ja hassujen uutisten perinteestä on syytä pitää kiinni. Jäänkin odottamaan Hesarilta uusia “haastatellaan jotain tyyppiä jostain sen viimeksi tekemästä asiasta” -juttusarjoja. Seuraavaksi Hesarin toimittaja voisi matkustella ympäri Suomea kyselemässä satunnaisilta ihmisiltä esimerkiksi, että mitä nämä ovat viimeksi syöneet. Ja tälle loogisena jatkumona voisi seuraavassa juttusarjassa tiedustella, että milloinkas sitä käytiin viimeksi huussissa, ja tulikos sitä sitten käytyä isommilla vai pienemmillä jutuilla.

Matti Vanhasen tekstiviestit ongelma perinteisille medioille

Tuskin on Hymyn, Helsingin Sanomien, Iltalehden, Ilta-Sanomien ja Seiskan toimituksissa ehditty toipua Ilkka Kanervan tekstiviestiskandaalin aiheuttamasta laatujournalismin tekemisen yliannoksesta, kun eteen kannetaan jo toista tekstiviestiskandaalia.

Ruotsissa ilmestyvä Suur-Tukholma -lehti ilmoitti jo menneellä viikolla julkaisevansa Matti Vanhasen Susan Kuroselle (nyk. Ruusunen) lähettämiä tekstiviestejä. Iltapäivälehtien toimittajat jo innolla odottelivat pääsevänsä kirjoittamaan “Seksi-Kohu Juuri Nyt! Pääministerin Seksi Viestit Nyt Meillä!” -otsikoita.

Mutta voi voi sentään, Vanhasen tekstiviestit onkin poimittu Ruususen ja Vanhasen oikeudenkäyntiaineistosta, joka on julistettu Suomessa salaiseksi. Pääministerin tekstiviestejä ei myöskään voitane katsoa yhteiskunnallisesti merkittäviksi, saahan sitä vapaa mies vapaa-ajallaan viestitellä mitä huvittaa. Eikä Vanhanen ole viestien sisällöstä tiettävästi sanonut mitään missään yhteydessä, toisin kuin Kanerva teki.

Niinpä perinteiset mediat eivät ilmeisesti voi julkistaa viestejä ilman oikeudellisia seuraamuksia. Iltapäivälehdet ovat joutuneet tyytymään vain viestien sisällön kertomiseen varovasti, ja erityisesti on varottu linkittämästä millekään Vanhasen tekstiviestejä julkaiseelle sivulle, vaikka niin Iltalehden kuin Ilta-Sanomienkin tavaksi on tullut kirjoittaa yhä enemmän “Julkkis näytti tissit – katso kuva!” -tyyppisiä juttuja, joissa vain linkitetään jossain toisessa mediassa julkaistuun kuvaan. Ja tämähän onkin varsin kätevää, koska iltapäivälehtien ei tarvitse maksaa kuvasta mitään. Mutta Vanhasen tapauksessa ainakin Iltalehti kieltää Vanhasen viesteihin linkittämisen myös keskustelupalstallaan.

Niinpä Matin seksiviestien levittäminen on Suomessa jäänyt tyystin kansalaisten ylläpitämien kanavien ja medioiden vastuulle. Moni irc-käyttäjä on todennäköisesti ehtinyt lukea viestit jo varhain aamulla, ja perinteisempien keskustelupalstojen lukijatkin jo aamupäivän aikana. Esimerkiksi Plaza.fi:n Muropaketti-keskustelussa on julkaistu linkki Matin viesteihin, kuten myös laaduttomista keskusteluistaan tunnetussa Suomi24.fi:ssä.

Sen lisäksi että perinteisten medioiden on tyydyttävä uutisissaan nettikeskustelujen jälkipuintiin ja viestien varovaiseen referointiin, saavat ne silti niskaansa tekstiviestiuutisiin kyllästyneiden lukijoiden ärtymyksen. Monissa keskusteluissa on jo kihisty kiukusta, kun turhanpäiväisistä tekstiviestiuutisista ei päästä millään eroon. Ei ole helppoa sielläkään.

Julkaistu 14.4.2008 osoitteessa viima.blogsome.com. Tähän merkintään kirjoitetut kommentit voi lukea tästä.

Mikkelin ydinvoimalaonnettomuus, bloggaajat raportoivat?

Kaikkea sitä ehtikin tapahtua sillä aikaa, kun olin päivällä muutaman tunnin ajan kuuntelemassa siviilipalveluspaikan tuloskatsausta menneeseen ja tulevaan vuoteen: Mikkeliin on rakennettu ydinvoimala, räjäytetty se, blogattu asiasta ja vielä informoitu tapahtuneesta kansalaisia, sähköpostilla. Oho. Ja joku taisi oikeasti vielä uskoakin tämän huonolla suomella kirjoitetun spämmiviestin sisällön, joka nousi näyttävästi useampiin uutisiin tänään iltapäivällä ja klikata viestissä ollutta viruslinkkiäkin.

Huijausviestissä pisti kovasti silmiin eräs kohta: “Sitäpaitsi paikalliset asukkaat lataavat blogiinsa räjähdyksen seurauksia ja uhrien ruumiita käsitteleviä valokuvia.” Roskapostittaja on kenties hivenen yliarvioinut mikkeliläisen kansalaismedian tilaa ja laajuutta. Jos tällaista tapahtuisi ja jossain Mikkeliä käsittelevässä blogissa asiasta pitäisi jonkun kirjoittaa tai julkaista kuvia, se olisi varmaankin ollut juuri tämä blogi.

Tosin viima-blogin toimituksellekin tämä olisi ollut varsin haasteellista, uutisoinnissa olisi nyt jouduttu tyytymään Helsingistä käsin harrastettavaan etäkansalaisjournalismiin. Ja jos ikkunan takana kohoaisi uhkaavannäköinen sienipilvi, saattaisi bloggaajankin mielessä olla jotain muuta kuin tapahtuman raportointi suorana internetissä.

Roskapostittaja on muuten ollut hieman ovela kertoessaan, että tieto tapahtumasta leviää nimenomaan blogeissa. Jos olisi puhuttu vaikka tv-uutisista tai sanomalehdistä, olisi kuka tahansa voinut heti katsoa asian todellisen laidan. Oikeiden blogien tietäminen taas on paljon hankalampaa ja vaatii vaivannäköä.

Mieleen voi jäädä myös aavistus, että ehkä jossain tosiaan kerrotaan näin, mutta en vain löydä sitä tietoa. Kekseliästä. Ja samalla myös arveluttavaa ja isompien medioiden asemaa edelleen pönkittävää. Tästähän voisi kehittää vaikka salaliittoteorioita.