Kiinnostavia blogeja viestintäalalta

Olen maanantaina luvannut keskustella Lahdessa koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniassa blogeista. Olen kevään ajan tehnyt osa-aikaisesti viestintähommia Palmenialle Sadan megan maakunta -hankkeessa.

Listasin keskustelua ajatellen aktiivisesti päivitettyjä, viestintää ja mediaa käsitteleviä blogeja, joita olen itse seuraillut ja jotka voivat olla muillekin hyödyllisiä. Lista voi vielä täydentyä, ja lisääkin voi ehdottaa kommentilla tai Twitterissä.

Toimittajia ja toimitusalan seurantaa

Merkintöjä mediasta, varsinkin journalismin vähemmän mairittelevien ilmiöiden ruodintaa

Johanna Vehkoo, tulevaisuuden journalismin sanansaattaja.

Mari Koo, juttuja varsinkin kuluttajanäkökulmasta.

HS:n Next-blogi näyttää suuntaviivoja datajournalismiin ja muihin digitaalisen journalismin keksintöihin.

Alma Median blogi, kirjoittajina vaihtelevasti toimittajia, päätoimittajia ja muita almalaisia.

Avoin Yle, oma kuvaus: “Täällä yleläiset keskustelevat kanssanne ja vastaavat kysymyksiinne.”

Digitaalinen media, tulevaisuus

Harto Pönkä avaa blogissaan sosiaalisen median käyttötapoja niin kouluja kuin työelämääkin ajatellen.

– Tuija Aalto ruotii Tuhat sanaa -blogissaan edelleen pätevästi ja asiantuntevasti niin journalismia kuin digitaalista mediaakin.

– Tietokirjailija Petteri Järvisen blogi Havaintoja digimaailmasta

Vierityspalkki.fissä blogataan varsinkin verkkopalveluista, kehittämisestä ja toimivuudesta, hieman teknisempi näkökulma.

Viestintä ja markkinointi

– Anja Alasilta kirjoittaa terävästi viestinnän ohella myös yhteiskunnasta.

Katleena Kortesuon Ei oo totta tarjoaa mallia siihen, kuinka blogata luontevasti.

– Vapa Media on varsin hyvä haistelemaan uusimpia tuulia nettimaailmasta. Oma kuvaus: “Vapa Media on Suomen ensimmäinen strategisen verkkoviestinnän suunnitteluun keskittynyt sisältötoimisto.”

Viestintätoimisto Deskin blogi

Procomin blogi Pilkun paikka

– Jari Juslénin Akatemia.fi katsoo verkkoa varsinkin kaupallista hyödyntämistä ajatellen.

Inforin blogi. Oma kuvaus: “Kyseessä on asiantuntijablogi ja se tulee seuraamaan viestintäalan tutkimuksia, tekemään avauksia ja kommentoimaan viestinnän ja valmennuksen ilmiöitä.”

Advertisements

Vähemmän parhaat verkkosivut

Tänään on ollut varsin verkkovilkas päivä. Joukko bloggaajia pääsi ihmettelemään lakitoimiston lähettämää uhkauskirjettä, jossa vaaditaan poistamaan Suomen parhaat verkkosivut -kilpailua arvostelevat kirjoitukset. Harmittaa suorastaan, etten ole itse koskaan vaivautunut kirjoittamaan tuosta kilpailusta, tänään tuollainen vanha kirjoitus olisi tainnut tuoda runsaasti uusia kävijöitä.

Esimerkiksi Erkan blogissa on jo linkitetty laajasti asianosaisiin, joten en ala tähän koko linkkilistaa lisäämään. Kirjoitin parhaista verkkosivuista jo iltapäivällä Aamulehden Nettikampaan, ja sielläkin on linkit asiaa iltapäivällä käsitelleisiin blogeihin.

MikroPC avasi uutisellaan taustoja haastattelemalla verkkosivukilpailun järjestäneen Novatrottersin toimitusjohtajaa. Tämä kertoo, että yritys on jättänyt joukon rikosilmoituksia joiden taustalla on liiketoiminnan haittaaminen. Novatrotters uskoo vievänsä jutut käräjille, jos kirjoituksia ei saada muuten poistettua.

Toimitusjohtaja Soile Haanpää kommentoi jutussa, ettei Novatrotters tee mitään pahaa, vaan on normaali yritys eikä mitään huijausta. Ja sikälihän hän on oikeassa, että ei tuollaisen “kilpailun” järjestämiseen taida mitään lakiestettäkään olla. Tosin eipä ole kilpailun kritisoimiseenkaan.

Tällainen töpeksiminen pistää miettimään, onko kohu jostain syystä voitu järjestää tarkoituksella? Toisaalta itse kohu on jäänyt toistaiseksi vielä hieman laimeaksi, koska bloggaajien käräjillä uhkailu ei lyönyt itseään läpi kuin muutamassa verkkomediassa blogien lisäksi.

****

Kirjoitin muuten aamupäivällä jo mainittuun Nettikampaan Pohjanmaan sikatilakeissistä. Tässä tapauksessa blogimerkintä aloitti huhut, joiden mukaan läänineläinlääkärit tekisivät tilojen tarkastuksia Animalian nimissä.

*****

Paikkaan huomenna tämän blogin hiljaisuutta tekemällä ensimmäisen blogihaastatteluni! Tai ainakin muistaakseni se olisi tämän blogin ensimmäinen. No joka tapauksessa, keskustelen huomenna tiedotusopin ja media-alan opiskelusta tiedotusopin ainejärjestön Vostokin puheenjohtajan Anu Kerttulan kanssa. Itse olen ollut nyt muutaman viikon samaisen Vostokin viestintävastaava, joten ainakin periaatteessa meillä on kompetenssia keskustella tiedotusopin asioista.

Höpisemme luultavasti kahden blogimerkinnän edestä: toisessa aion törkeästi käyttää tätä blogia Vostokin valmennuspäivän mainostamiseen ja päivästä keskusteluun, toisen merkinnän säästämme enemmän opiskeluasioille.

Jos teillä sattuisi olemaan jotain kysyttävää viestintäalan tai tiedotusopin opiskelusta, otan mielelläni vastaan kysymyksiä kommenteissa tai Twitterissä iltapäivään torstai-iltapäivään asti.

Jännää päättyvältä viikolta

Cision listasi PR-blogit

“”PR:ään keskittyviä blogeja on Suomessa melko vähän. Tähän voi vaikuttaa myös PR-käsitteen määrittely: sen alla käsitellään Suomessa viestinnän lisäksi myös muun muassa mainontaa ja markkinointia”, toteaa sosiaalisen median palveluiden manageri Susanna Tirkkonen Cisionilta.”

Top 10 PR-blogit Suomessa marraskuussa 2010 (Lähde: Cision Finland)

  1. Tiedottaja http://www.tiedottaja.fi/
  2. Daily Diego http://www.dailydiego.fi/blog/
  3. Sounio http://lisasounio.typepad.com/blogi
  4. Buzzikuski http://buzzikuski.wordpress.com/
  5. blogi@markkinointia.fi http://blogi.markkinointia.fi/
  6. IFPR Blog http://www.ifpr.fi/
  7. Viestintälotta http://viestintalotta.wordpress.com/
  8. Ladywebbin blogi http://ladywebbi.fi/wordpress/
  9. Viestintätoimisto Suodatin http://viestintatoimistosuodatin.fi/blogi/
  10. &-blogi http://blogs.hillandknowlton.com/etblogi/

via cisionwire.fi

****

Kotimaa24 lopetti nimettömän blogikommentoinnin

“Nimetön blogikirjoitus voidaan julkaista erillisessä Anonyymi-blogissa, jonka kirjoittaja on ”nimetön kirjoittaja”. Aiheen henkilökohtaisuudesta ja arkaluonteisuudesta johtuen nimetön bloggaus on yksittäistapauksissa mahdollista. Sama nimettömyyden mahdollisuus koskee blogien ja uutisten kommentointia. Se on mahdollista erityisen painavista syistä.”

via kotimaa24.fi

Vaikein tähän mennessä näkemäni anonymiteettisysteemi. Vaatii melkoista saittiin sitoutumista ja luottamusta, jotta viitsii henkkoht. asiansa jonnekin ylläpidon kautta postittaa.

****

Too much information

“Joka puolelta tulvivan tiedon määrä on korvannut laadun”, sanoo Suomessa vieraileva Manchesterin yliopistossa digitaalisen median, viestinnän ja opetuksen yksikön johtaja Andrew Whitworth. Hän nimittää tiedon tulvaa informaatiolihavuudeksi tai -läskiydeksi.

Whitworh vertaa infoähkyä pikaruokaan ja ylensyömiseen. Ihminen mättää pikaruokaa suuhunsa enemmän kuin pystyy sulattamaan. Samoin voi käydä tiedon kanssa, jota vastaanotetaan kritiikittömästi.

Helppoja ratkaisuja informaatioähkyn torjumiseen ei ole. Yksi lähestymistapa on koulutus, jossa ihminen oppii arvioimaan itselleen tarpeellista tietoa ja tuottamaan sitä itse.

via hs.fi

****

Rumba.fi työskentelyttää nälkäpalkalla

“Pop Median julkaisemalle Rumba.fi-musiikkisivustolle etsittiin uusia avustajia. Kertokaa lisää, mitäs jutuista maksetaan?

Pop Median nettipäällikkö Heta Hyttinen kertoo sähköpostissa, että arkisin uutispätkistä saa neljä euroa, viikonloppuisin kuusi.
Vielä vuosi sitten Rumba.fi:n uutisista sai tietojeni mukaan jopa 30 euroa. Ei ihme, että iso osa vanhoista avustajista on lähtenyt.”

Tosin avustajia nettisivuille näyttää tälläkin taksalla hyvin saavan ja musiikkiuutisia riittää.

Olisi muuten jännä nähdä, pystyisikö joku isompi lehti ulkoistamaan koko toimituksensa ilman kustannuksia esim. pestaamalla medianomeja tai muita ilmaiseksi työskenteleviä opiskelijoita ja toimittajaksi hinkuavia ilmaisharjoittelijoiksi.

****
Sosiaalista journalismia – Jyrki Kasvin kolumni It-viikossa. “Sosiaalisessa mediassa vastuu on lukijalla. Kirjoittajien pitäisi hallita journalismin perusteet”

(Posterous-yhteistyö samalla testissä tämän merkinnän kautta)

(ei taida tämä yhteistyö jatkua, siellä lainaukset näyttivät paljon kätevämmiltä)

2011

Winter in Lahti
Talvipäivä Lahdessa.

Hyvää alkanutta vuotta! Tänä vuonna aion keskittyä bloggaamiseen viime vuotta (tässä blogissa vaivaiset 6 merkintää) tarmokkaammin. Nolottaa, kun mainostaa itseään bloggaajaksi ja opiskelee toimittajaksi, eikä saa aikaan tuon enempää blogimerkintöjä. Ja näin jälkeenpäin on harmi, että monet viime vuoden kiinnostavat asiat ovat jääneet käsittelemättä, tai jääneet vain delicious-linkeiksi.

Alkaneelle vuodelle asetankin tavoitteeksi kirjoittaa blogimerkinnän viikossa. Tuollaiseen melko verkkaiseen tahtiin luulisi pystyvänsä. Samaan tahtiin pyrin Ikkunapaikalla-blogissa. Uskon ja toivon, että tämän tavoitteen lausuminen näin julkisesti edistää siihen pääsyä häpeämisen uhalla. Ainakin kun ajattelen itseni työhaastattelussa sopertamassa, että vähän laiskasti olen blogia kirjoittanut, enkä päässyt edes siihen merkintä viikossa -tahtiin johon vuoden alussa lupasin pyrkiä.

Toisaalta tähän tahdin kiristämiseen on sekin syy, etten nykyisin kirjoita kovin paljoa, jos Facebook-keskusteluja, sähköposteja tai opiskeluun liittyviä tehtäviä ei lasketa. Kirjoittamiseen pätee kuitenkin sama vanha totuus kuin moneen muuhunkin asiaan, eli tekemällä oppii.

Aion tänä vuonna myös kokeilla uusia keinoja ansaita rahaa netistä testaamalla affiliate-markkinointia tässä blogissa. Vakilukijoita en kuitenkaan aio häiritä tilaa sitä ja tätä -päivityksillä, vaan laitan kaupalliset tiedotteet blogin staattisiksi sivuiksi. Kun tietää, millainen tunku viestintäalalle on, ei ole mielestäni pahitteeksi jos pystyy hankkimaan sivutulonlähteitä, jotka eivät ole sidoksissa omaan menestykseen työmarkkinoilla.

Roskapostia Facebook-sovelluksilta

Facebookissa on tunnetusti koko joukko hauskoja ohjelmia niin maatalouden harjoittamista kuin pokerin pelaamistakin varten. Yleensä niistä ei ole harmia kuin ajankäytölle tai kavereille, jotka eivät kaikki välttämättä ole kiinnostuneita virtuaalisesta lammasfarmistasi.

Osa Facebookin sovelluksista voi kuitenkin lähettää roskapostia. Tämä vaara on ainakin siinä tapauksessa, jos sovellus kysyy erikseen sähköpostiosoitetta. Yleensä sovellukset eivät sähköpostia kysy, koska sille ei ole mitään tarvettakaan. Luulisin myös, ettei Facebook anna sähköpostiosoitteita helposti ulospäin ilman käyttäjän lupaa.

Ei-toivottuja mainoksia sähköpostiinsa voi odottaa ainakin, jos käyttää esimerkiksi jotakin seuraavista sovelluksista: Syntymäpäiväkalenteri, seksi tilasto, Tämä oli mielessäni (lupaa kertoa, mikä oli ensimmäinen statuspäivityksesi, muttei kuitenkaan toimi kunnolla), Kuinka ainutlaatuinen olet ja Mikä on terroristinimesi.

Kun johonkin noista sovelluksista menee, kysyy sovellus aluksi lupaa tietojen hakemiseen. Sivun alalaidassa mainitaan pienellä, että “Käyttämällä sovellusta Syntymäpäiväkalenteri, hyväksyt sovelluksen Syntymäpäiväkalenteri palvelun käyttöehdot. Käyttöehdoissa puolestaan kerrotaan muun muassa, että käyttämällä tätä sovellusta annat Faceliftille oikeuden käyttää tietojasi, kuten nimeäsi, puhelinnumeroasi, ikääsi, työtitteliäsi ja sähköpostiosoitettasi, jotta sinua voidaan lähestyä esimerkiksi sähköpostiviesteillä, kirjeillä tai tekstiviesteillä. Näissä viesteissä voi edelleen olla uutisia, tuotetietoja ja tarjouksia Faceliftiltä tai sen mainostajilta.

Viestejä voivat lähettää Pointshop.fi ja esimerkiksi seuraavat tahot: Euro Ads, kuluttajajuhla.fi (jännästi muuten muistuttaa Kulutusjuhlaa), Kilpailuhenki.com, Lehdenkantaja.com, Osallistujavoita.com ja Saastoliekki.com.

Luvan sähköpostimarkkinointiin tulee antaneeksi helposti huomaamattaan: käyttöehdot ovat pienellä ja harva jaksaa lukea niitä. Itse olen välttynyt tilaamasta tätä ei-toivottua markkinointia, mutta luultavasti näissä saapuvissa sähköpostiviesteissäkin on mahdollisuus peruuttaa viestien tilaus. Toisaalta lähettäviä tahoja on niin monta, että peruuta tilaus -linkkejä saattaa joutua klikkailemaan melkoisesti.

020300200.com rahastaa yrityksiä hakemisto-osumien perusteella

En päässyt edes sanomasta, että en ihan täysillä aina innostu yritysten joukkodumaamisesta netissä, mutta nyt sitä on kyllä heti perään harrastettava taas ihan itse, kun aihetta on, nääs.

Maikkarin uutiset oli nostanut esille blogijutun Directan 020300200 -hakupalvelusta, ilmeisesti saman blogin aiemman merkinnän edesautettua asian julkituloa merkittävästi. Lyhyesti ilmaistuna Directa rahastaa jokaiselta 020300200 -palvelussa tietojensa esittämisestä sopineelta yritykseltä 0,29 senttiä, kun yrityksen tiedot näkyvät jossain hakutulosten listassa 020300200 -nettisivulla (ja kuka oikeasti on nimennyt jonkun hakupalvelun tuollaiseksi pitkäksi numerohirvitykseksi?). Tätä Directa nimittää kontaktiksi, vaikka mitään todellista kontaktia kuluttajan ja maksavan yrityksen välillä ei siis todennäköisesti synny. Jos Google toimisi samalla tavalla, se laskuttaisi 0,29 senttiä jokaiselta yritykseltä, jonka tiedot näkyvät vaikkapa tässä blogissa olevissa mainoksissa. Käytännössähän Google laskuttaa yleensä vain, jos joku päätyy sen mainosten kautta yritysten nettisivuille. Lisäksi firma näyttää teettävänsä sopimukset vuoden määräajalle ja jonkinlaisella minimilaskutuksella, jolloin ymmärtääkseni Directa laskuttaa hakemistoon tietonsa tilanneelta yritykseltä vuosittain monta sataa euroa, vaikka välttämättä tämä ei tuo yritykselle ainuttakaan asiakasta.

Directalla on selvästikin osattu varustautua pikku vastoinkäymisiin, kun blogikirjoittajaa on lähestytty juristin välityksellä. Kiinnostavasti yrityksen toimintaa kritisoineita kirjoituksia on blogin mukaan myös poistettu ainakin Helsingin Sanomien, Suomi24:n ja 02.fi:n keskusteluista. Suuret yritykset siis ovat valmiita sensuroimaan ja poistamaan keskustelujaan sen kummemmin asiaan perehtymättä heti, jos joku asiasta tarpeeksi vakuuttavasti heitä lähestyy.

Taas täytyy muuten hämmästellä, miten ihmiset ja yrityksetkin jaksavat helpon rahan perässä tehdä ihan mitä tahansa. Pitäisiköhän munkin perustaa tänne sivuilleni tuollainen yrityshakemisto, nyt kun domainkin on oma? Osoitteeseen viima.net/yritykset tai vaikkapa viima.net/loistoyritykset voisi listata koko joukot eri alojen yritysten nimiä, ja sitten ryhtyä soittelemaan ko. yrityksiä läpi ja tarjoamaan niille tällaisia samantapaisia hakemistodiilejä kuin Directa, vaikka seuraavasti:

“No se on täältä viima.netistä hei, soitellaan ihan tämmöisellä liikeasialla. Tiesitkös kuule, että tuolla internetissä on sellaisia hakukoneita, ja ihmisetki on siellä nykyisin? Se on sitä tulevaisuutta nyt. Meillä on siellä tällainen loistava yrityshakemisto, on eri yritysten nimiä listassa. Tekin ootte jo siellä, oottehan te niin hyvä yritys, tiiätteks. Mutta niin, teiltä ei siellä ole vielä puhelinnumeroa, sähköpostiosoitetta eikä kotisivun osoitettakaan. Kannattais olla, se on tätä nykyaikaa että ihmiset netissä selailee listoja yrityksistä, soittelee niihin ja sitten ostaa niiltä kaikkia kivoja palveluita ja rahaa senkun tulee. Jospa me laitettaiskin nyt tän teidänkin yrityksen kaikki tiedot tänne meidän upeaan yrityshakemistoon, mitäs luulet? Ihan ilmaseks voidaan ne sinne laittaa, ei tarvii maksaa kun siitä, kun joku sattuu ottaa kontaktin haussa teidän yritykseen, eli teidän tiedot näkyy silleen nettisivujen listassa. Meillä on muuten tää taksakin halvempi kuin noilla muilla, vaan 20 senttiä per hakuosuma. Ja oikeestaan kun te ootte niin hyvä yritys, voidaan teille antaa tää diili vain 19 sentillä/hakutulos. Sit tää soppari on silleen vuoden määräaikainen kerrallaan ja kuukausittainen laskutuksen alaraja on 29 euroo. Eiks pistetä tulemaan? Haloo?”

Ravintolakritiikin kritiikki

Verkkokeskustelu nousi taas uutisiin asti erään helsinkiläisen ravintolan suututtua kritisoinnistaan, kuten moni tämänkin blogin lukija lienee jo muualta havainnut. Tarkempi selostus esim. Erkalla, linkkikooste.

Tätä mainittiinkinkin jo tulevaisuudessa käytettävän esimerkkinä huonosta yritysviestinnästä ja markkinoinnista. Samalla se on kiinnostava esimerkki myös bloggaajien toimintatavasta: kun yritys alkaa ilkeäksi, lähdetään sitä dumaamaan joukolla ja hyödynnetään siinä omaa valta-asemaa Googlen hakutuloksissa. Perinteinen mediahan ei harrasta tällaista yritysten kohdalla, vaan se keskittyy tekemään saman yksittäisille, näkyville ihmisille, kuten vaikkapa Kanervan Ilkka on ehkä huomannut.

Tässä tapauksessa dumaamiseen on kyllä aihettakin, mutta tällainen joukkohaukkuminen on mielestäni vähän arveluttavaa, vaikka olenkin aiemmin itse tehnyt saman eräälle mainostoimistolle kun aihetta oli silloinkin. Haukkumisen kohde on molemmissa tapauksessa todettu oikeaksi, mutta vastaavanhan voisi jossain määrin lavastaakin. Toisaalta mitä Google mahtaa ajatella hakutulostensa käytöstä tämäntyyppiseen kampanjoimiseen? Joskin kävin Erkan kommenteissa jo eilen toteamassakin, että parin viikon päästä tätä tapausta tuskin muistavat enää muut kuin tästä itse kirjoittaneet ja Googlella ravintolan nimeä hakevat, jotka asiakaskunnassa lienevät kuitenkin vähemmistönä.

Hieman mietityttää myös, joudunko vastaavaan tilanteeseen vielä itse raportoidessani ravintolakäynneistäni satunnaisesti Vielä yhdet -blogissa, joskin keskittyen enemmän juoma- ja pikaruokapuolen asioihin. Tähän mennessä yhtään baari- tai ravintolakäyntiä ei ole tarvinnut lisätä “en suosittele” -kategoriaan, mutta joskushan sekin varmasti tulee vielä eteen. Kävijämäärien puolestahan tällainen pikku kohu olisi todennäköisesti vain tervetullutta, ja tulisipa sille vuosia maksamalleni oikeusturvavakuutuksellekin käyttöä jos käräjille asti päästäisiin. Ja paljon hyviä bloggausaiheita!

Tiistain muita asioita: Helsingin talonvaltaajat ovat alkaneet majoittaa romanikerjäläisiä ja kutsuvat näitä lisää Suomeen. Takuuvarma kihinän ja keskustelupalstapahennuksen aiheuttaja tietyille ihmisryhmille, jos aihe uutisoitaisiin vaikka HS:n kaupunkisivuilla.

Kauppalehden uutisblogissa mietitään, miten käy tuottavuuden kun 1980-luvun Y-sukupolvi tulee työpaikoille. Lehden mukaan me vuoden 1980-jälkeen syntyneet haluamme palkkiomme heti emmekä vasta jouluna koska olemme kärsimättömiä, ja mielellämme tekisimme myös mahdollisimman vähän töitä. Toisaalta saatamme olla kärsimättömyyden ohella myös järkeviä, koska olemme ennen joulua ehtineet lukea sata uutista YT-neuvotteluista, kenties päättäneet määräaikaisuutemme jo marraskuussa tai olemme ehkä saaneet itse kenkää yrityksen jouduttua konkurssiin pieleen menneen yritysviestinnnän ja verkosta alkaneen ostoboikotin vuoksi. Kansantalouden kannalta saattaa olla myös järkevää pyrkimys lyhyeen työaikaan, koska milläs ihmeen ajalla me tätä kaikkea kulutukseen pohjautuvaa taloutta ehdittäisiin pitää pystyssä, jos koko ajan pitäisi olla töissä?

Lisäys klo 11:20: HS:n Nuevo Latino -ravintolasta kirjoittama uutinen näyttää nousseen vuorokauden luetuimmaksi uutiseksi lehden nettisivuilla. Sinänsä melko pienimuotoinen asia kiinnostaa siis ihmisiä Hesarinkin sivuilla.

HS kirjoittaa HeyDayn piilomarkkinoinnista

Helsingin Sanomat nostaa verkossa ja huomisen Hinta&Laatu -sivuillaan esille mainostoimisto Heydayn keskustelupalstoilla harrastaman piilomainonnan, josta kirjoitin tässä blogissa marraskuussa.

Aihe huomattiin jo tuolloin useammassa muussa blogissa ja Keskisuomalaisessa. HS syventää mukavasti juttua haastattelemalla asianosaisia. Mainostoimiston puolelta tapauksesta ollaan luonnollisen niukkasanaisia.

Mainosviestejä löytyy netistä edelleen helposti Googlella hakemalla. Esimerkiksi Battery Energy Drinkin mainossivun Google-haku tuottaa yhä joitain luultavasti HeyDayn kautta lähetettyjä viestejä. Batteryn ohella samaa tökeröä markkinontia on harrastettu muutamalla viestillä Carlsbergin kampanjalle, jossa palkintona oli matka Monacoon. Parin viestin verran on mainostettu myös Batteryn 24h Party -sivustoa.

Samanlaista markkinointia voi olla enemmänkin ja kenties hieman hienovaraisemmin toteutettuna, jolloin niitä ei yhtä helposti huomaa. Tässäkin tapauksessa mainostoimiston paljastuminen oli sattumaa ja mainostajan huolimattomuutta: jos samat viestit olisi lähetetty tavalliselta kotikoneelta tavanomaista sähköpostiosoitetta käyttäen, olisi ollut hyvin hankalaa todentaa kirjoittajan olevan juuri mainostoimiston työntekijä.

YleX:n sivuille kirjoitettuja viestejä ei tällä hetkellä pääse lukemaan, koska Yle uudistaa keskustelupalstojaan. Heydayn käyttämällä tunnuksella kirjoitettiin YleX:n foorumille mainostoimiston paljastuttua vielä kolme viestiä eri keskusteluihin, ja yritettiin näin hätäisesti näyttää siltä, että kyseessä olisi ollut tavallinen nettisurffaaja eikä mainostoimisto.

Viesteissä ei mitenkään reagoitu alkaneeseen keskusteluun viestin lähettäjätahosta ja spämmäämisestä vaan yritettiin teeskennellä, ettei lähettäjä olisikaan palkattu mainostoimistoihminen.

Tiedot suomalaisten Google-käytöstä heittävät pahasti

Kuluneella viikolla uutisoitiin Google-markkinointitoimisto Total Managementin selvityksestä, jonka mukaan viime syyskuussa 2,1 miljoonaa suomalaista teki hakuja Googlella. Selvityksen mukaan 98 prosenttia kaikista suomalaisista internetin käyttäjistä olisi käyttänyt Googlea viime syyskuussa. Aiheesta uutisoivat ainakin Tietoviikko ja Taloussanomat. Markkinointitoimiston johtaja Risto Poutiainen väitti saaneensa luvut Googlelta itseltään, minkä hakukoneyhtiö kuitenkin kiisti. Taloussanomat kertoikin, että Poutiaisen luvut näyttävät perustuvan Google Europen markkinointiosaston comScore MediaMetrix -tutkimukseen. TNS Gallupista lukuja arvioitiin liian alhaisiksi, ja todellisen lukeman olevan vähintään kaksinkertainen.

Tulikohan Total Managementissa tai kummankaan aiheesta uutisen julkaisseen lehden toimituksessa ajateltua kriittisesti näitä julkaistuja lukemia? Total Managementin mukaan internetiä käyttäisi siis 2,1 miljoonaa suomalaista, vain noin 40 prosenttia koko kansasta. Tämän mukaanhan Suomi olisi pahemman luokan tietotekninen takapajula!

Sitä kuitenkaan emme ole, vaan Tilastokeskuksen mukaan internetiä käytti jo viime keväänä viikottain 75 prosenttia suomalaisista, eli verkon käyttäjiä on noin neljä miljoonaa. Tällöin Total Managementin tutkimuksessa jo arvio verkonkäyttäjien määrästä heittää melkein kahdella miljoonalla henkilöllä. Tietysti tutkimusta voidaan soveltaa ja arvioida, että näistä neljästä miljoonastakin Googlea käyttäisi 98 prosenttia. Mutta kovin suurta luottamusta ei ainakaan itsessäni herätä tutkimus, jossa verkonkäyttäjien määrä on arvioitu tai onnistuttu mittaamaan kahdella miljoonalla henkilöllä pieleen.

Selvää tietysti on, että Google on käytetyin nettisivu Suomessa. Verkkotietoyhtiö Alexan tilastoissa Google.fi on Suomen käytetyin sivusto, ja Google.com tulee sekin viidentenä. Total Management arvioi suomalaisten lataavan Googlesta 250 miljoonaa sivua kuukausittain. Arvioisin tämänkin lukeman menevän pahemman kerran metsään, todennäköisemmin 250 miljoonaa sivunlatausta syntyy noin viikossa. Alexan tilastojen mukaan Google.fi jää sivunlatausten määrässä Irc-gallerian taakse, joka TNSMetrixin mukaan kerää noin 330 miljoonaa sivunlatausta viikossa, lähes yhtä paljon kuin mitä 10 suosituinta sivua yhteensä keräävät TNS:n mukaan viikottain.

Google.com -osoite mukaan laskettuna Googlesta tehtänee Suomessa viikottain noin 300 miljoonaa sivunlatausta. Todettakoon kuitenkin, että myös tämä on erittäin karkea arvio, joka voi heittää useilla kymmenillä miljoonilla. Vertailun vuoksi: esimerkiksi Iltalehdestä sivunlatauksia tehtiin viikolla 4 noin 42 miljoonaa, ja Helsingin Sanomien HS.fi-sivulta noin 13 miljoonaa. Huikeita verkkokasvulukujaan toisinaan mainostaneen Taloussanomien nettisivuja ladattiin samalla viikolla noin 2,6 miljoonaa kertaa. Verkkomediat eivät yleensä suuresti mainosta sivunlatausten määrää, vaan keskittyvät uniikeilla kävijöillä ilakointiin. Ymmärrettävästi, koska sivunlatauksissa ne jäävät erittäin kauas Irc-gallerian taakse.

Vielä viimeisimmäksi ja vähäisimmäksi todettakoon, että viiman tuottamista verkkosisällöistä (eri blogit + flickr-kuvat) tehtiin viime viikolla noin 3500 sivunlatausta.

Ei puhelinluetteloita -kampanjat leviävät netissä

Moni on joutunut harmikseen huomaamaan alkuvuoden olevan puhelinluetteloiden tyrkyttämisen sesonkiaikaa. Luettelot jaetaan joka kotiin, eikä niiden jakamista voi estää edes mainokset tai ilmaisjakelut kieltävillä tarroilla, vaan oveen tai postilaatikkoon olisi laitettava erityinen ei puhelinluetteloita -tarra. Nykyisin kovinkaan monella ei taida olla luettelolle tarvetta, kun lähes kaiken luettelossa olevan tiedon saa joko netistä tai halutessaan numerotiedustelun kautta. Puhelinluetteloista lieneekin tulossa lähivuosina samanlainen nostalgiaesine kuin puhelinkopeista tuli kännyköiden yleistyttyä.

Puhelinluetteloiden vastaanottamista vastaan kampanjoidaan tietysti blogeissa ja kaikki nykyajan tärkeimmät ilmiöt ilmaisevassa Facebookissa. Facebookin EI PUHELINLUETTELOITA, kiitos! -ryhmässä kysytään, koska sinä olet viimeksi lueskellut aikasi kuluksi puhelinluetteloita? Samalla arvellaan luetteloiden olevan paperin- rahan- ja painomusteen tuhlausta ja jätteen määrän turhaa kasvattamista. Sunnuntai-iltaan mennessä ryhmään oli liittynyt noin 140 Facebookin käyttäjää.

Enirolla taidettiin haistaa jo aiemmin, mitä on tulossa. Muutama vuosi sittenhän yritys kampanjoi näyttävästi puhelinluettelon tarpeellisuuden puolesta, pitkissä tv-mainoksissa ja isoissa lehti-ilmoituksissa puhelinlangat kulkivat ylväästi ja korkealla ainakin Kaivopuiston rannassa. Muistaakseni mainosten pääviestinä olisi ollut juuri luetteloiden tarpeellisuuden ja hienouden korostaminen. Luetteloiden vastustamiseen lienee varauduttu myös tekemällä niiden logosta noin onnellisen ja vastaanottavaisen näköinen. Tässähän melkein alkaa miettiä, raaskiiko noin onnellisen näköisten luetteloiden jakamista vastustaakaan?

Kieltämättä on omituista, miksi tiiliskiven kokoisia luetteloita saa tunkea joka kotiin, ellei sitä aivan erikseen ole kieltänyt. Hemmetinmoinen mökä nousisi varmasti, jos Eniro lähettäisi jokaiselle suomalaiselle sähköpostitse PDF-tiedostona 500 megatavun edestä mainoksia, nimiä, numeroita ja osoitteita. Mutta postiluukun kautta tällainen suoramarkkinointi on edelleen sallittu, jos puhelinluettelosta on varattu pieni siivu myös julkisille tiedotteille, pelastautumisohjeille yms. Mutta eikö ne voisi hyvin jakaa joka kotiin ilman kolmeatuhatta mukana tulevaa, tarpeetonta sivuakin?

Muistelisin, että ainakin Mikkelissä jaettiin vielä ennen vuosituhannen vaihdetta joka kotiin vain pieni lappunen, jolla luettelon voi käydä halutessaan hakemassa lähikaupasta. Ilmeisesti sittemmin huomattiin, etteivät ihmiset enää katsoneet tarpeelliseksi hakea puhelinluetteloa ja niitä alettiin jakaa joka kotiin etteivät luettelomainostajat kaikkoaisi. Vaasan, Satakunnan ja osin Varsinais-Suomen alueella luetteloita ei nykyisinkään jaeta kaikkiin kotitalouksiin, vaan ne voi halutessaan noutaa jakelupisteestä.

Aiheesta muualla:
Ei puhelinluetteloita -tarroja Pintaliitodesignin sivuilla
HPWEB-blogi: Puhelinluettelot postiluukkuun
Enimmäkseen harmiton: Pitäkää nyt ne…
Puhelinluettelo.fi – tietoja luetteloiden jakamisesta eri puolilla Suomea.