Roskapostia Facebook-sovelluksilta

Facebookissa on tunnetusti koko joukko hauskoja ohjelmia niin maatalouden harjoittamista kuin pokerin pelaamistakin varten. Yleensä niistä ei ole harmia kuin ajankäytölle tai kavereille, jotka eivät kaikki välttämättä ole kiinnostuneita virtuaalisesta lammasfarmistasi.

Osa Facebookin sovelluksista voi kuitenkin lähettää roskapostia. Tämä vaara on ainakin siinä tapauksessa, jos sovellus kysyy erikseen sähköpostiosoitetta. Yleensä sovellukset eivät sähköpostia kysy, koska sille ei ole mitään tarvettakaan. Luulisin myös, ettei Facebook anna sähköpostiosoitteita helposti ulospäin ilman käyttäjän lupaa.

Ei-toivottuja mainoksia sähköpostiinsa voi odottaa ainakin, jos käyttää esimerkiksi jotakin seuraavista sovelluksista: Syntymäpäiväkalenteri, seksi tilasto, Tämä oli mielessäni (lupaa kertoa, mikä oli ensimmäinen statuspäivityksesi, muttei kuitenkaan toimi kunnolla), Kuinka ainutlaatuinen olet ja Mikä on terroristinimesi.

Kun johonkin noista sovelluksista menee, kysyy sovellus aluksi lupaa tietojen hakemiseen. Sivun alalaidassa mainitaan pienellä, että “Käyttämällä sovellusta Syntymäpäiväkalenteri, hyväksyt sovelluksen Syntymäpäiväkalenteri palvelun käyttöehdot. Käyttöehdoissa puolestaan kerrotaan muun muassa, että käyttämällä tätä sovellusta annat Faceliftille oikeuden käyttää tietojasi, kuten nimeäsi, puhelinnumeroasi, ikääsi, työtitteliäsi ja sähköpostiosoitettasi, jotta sinua voidaan lähestyä esimerkiksi sähköpostiviesteillä, kirjeillä tai tekstiviesteillä. Näissä viesteissä voi edelleen olla uutisia, tuotetietoja ja tarjouksia Faceliftiltä tai sen mainostajilta.

Viestejä voivat lähettää Pointshop.fi ja esimerkiksi seuraavat tahot: Euro Ads, kuluttajajuhla.fi (jännästi muuten muistuttaa Kulutusjuhlaa), Kilpailuhenki.com, Lehdenkantaja.com, Osallistujavoita.com ja Saastoliekki.com.

Luvan sähköpostimarkkinointiin tulee antaneeksi helposti huomaamattaan: käyttöehdot ovat pienellä ja harva jaksaa lukea niitä. Itse olen välttynyt tilaamasta tätä ei-toivottua markkinointia, mutta luultavasti näissä saapuvissa sähköpostiviesteissäkin on mahdollisuus peruuttaa viestien tilaus. Toisaalta lähettäviä tahoja on niin monta, että peruuta tilaus -linkkejä saattaa joutua klikkailemaan melkoisesti.

Journalismi ja sisällön valtava ylitarjonta

Savonlinna
Savonlinnaa.

Kuuntelin päivällä  YLE Uutisten päätoimittajan Atte Jääskeläisen luentoa tiedotusopin laitoksella. Jääskeläinen oli kutsuttu puhumaan otsikolla “YLE ja journalismi: Mitä jää jäljelle kun mediasota on ohi?” Toisin sanoen: millaiseksi muodostuu YLEn journalistinen tehtävä sen jälkeen, kun nykyisestä YLEn roolista kiistelystä on päästy ohi. Kirjoitin luennolta muistiinpanot Qaikuun.

Yksi YLE-kiistelyyn liittyvä asia onkin jäänyt aiemmin itseltäni näkemättä: YLEn kanssa ovat vastakkain nimenomaan sanomalehdet. Kaupallisen television puolella ei ole YLE-keskusteluun paljoakaan osallistuttu. Jääskeläisen mukaan YLE ja kaupalliset tv-kanavat solmivat jonkinlaisen rauhan viime vuosikymmenen alussa, eikä omista tonteista sen jälkeen ole tarvinnut suuremmin riidellä.

Jääskeläinen ei ennustanut kaupallisesti rahoitetulle journalismille kovinkaan ruusuista tulevaisuutta. Mainostaja kun tavoittaa haluamansa yleisön entistä useammin myös ilman journalismia. Verkkomainonnasta puolestaan valtaosa on sellaista, jossa raha menee muualle kuin journalistisille palveluille. Hakusanamainonta vie verkkomainonnan markkinasta 20-30 prosenttia, noin 20 % menee erilaisille luokiteltujen ilmoitusten palveluille, kuten Sanoman Oikotielle tai Alman Etuovelle, joilla tuskin journalismia rahoitetaan vaikka ne mediayhtiöiden osia ovatkin. Muun verkkomainonnan jälkeen journalistisille julkaisuille jää vain 20-30 prosenttia.

Jääskeläinen nosti esille sisällön määrän valtavan kasvun viime vuosina. Niukkuudesta on siirrytty aivan valtavaan yltäkylläisyyteen. Vilkaisin tätä varten Ampparit.comin uutisotsikoita, ja niitä on viimeisen 24 tunnin ajalta noin 1600 kappaletta. Uutta, suomenkielistä journalistista aineistoa julkaistaan siis vähintään joka toinen minuutti, kellon ympäri, ja tässä on vasta netissä oleva tarjonta. Jos haluaa lukea päivän kaikki uutiset, siihen menee todella koko päivä.

Sisällön määrän valtava kasvu ei ole journalismin yksinoikeus, vaan sama on tapahtunut myös mm. blogeissa. Kun vajaat viisi vuotta sitten aloin tutustua blogeihin, ehti illan aikana luultavasti lukea kaikki saman päivän suomenkieliset blogimerkinnät, joita Blogilistalle oli ilmestynyt. Nyt yhden illan aikana tuskin ehtisi lukea edes kaikkia suomenkielisten muotiblogien merkintöjä samalta päivältä. Saman voin todeta itsekin: harvassa ovat viimeisen vuoden aikana olleet ne päivät, jolloin Google Readerissani olisi ollut alle 1000 lukematonta otsikkoa.

Sisällön määrässä perinteinen media käy muuten terhakkaa viivytystaistelua. Kun julkaistaan omassa verkkopalvelussa entistä enemmän juttuja ja vältetään ulospäin linkittämistä, saadaan lukija pysymään omilla sivuilla kauemmin. Valtavasta juttujen määrästä löytyy useimmille jotain kiinnostavaa, ja näin lukija ei ehkä ehdi eikä jaksa perehtyä saman aiheen tarjontaan vaikka sosiaalisen median puolella.

Luennon perusteella voisi joku sanoa, että eipä kovin hyvältä näytä journalismin tulevaisuus. Mainostulot vähenevät, yleisö kaikkoaa kun tarjontaa on aina vain enemmän. Toisaalta Jääskeläisenkin mukaan tulevaisuudessakin ainutlaatuinen sisältö vetoaa ja löytää yleisönsä. Tulevaisuudessa media-alalla selviävät ne, jotka pystyvät kasvamaan omalla alueellaan johtavaan asemaan.

Minusta tämä ei näytä kovinkaan pahalta, ehkä jopa päinvastoin. Netissä kaivataan edelleen ja entistäkin enemmän ihmisiä seulomaan olennaista ja tuottamaan spesiaalia tietoa. Netin osuus ajankäytöstä ja verkkomainonnasta kasvaa, ja uusia mahdollisuuksia syntyy. Tiedotusopin opiskelusta on ehkä, harmillista kyllä, sanottava, että se opettaa enemmän elämään vanhassa maailmassa. Eli siinä, jossa toimittajan tehtävänä on kirjoittaa joka päivä joku uutishenkinen, kiva juttu sanomalehteen. Ja toki täytyy osata myös editoida jutusta nettin sopiva versio.