Tisseissä on voimaa

Iltalehti kertoi viime viikolla naisten innostuneen esittelemään rintojaan Kaksplus-lehden keskustelupalstalla. “Naiset innostuivat paljastamaan rintansa keskustelupalstalla – katso linkki!” -otsikolla kulkenut uutinen oli pitkään Amppareiden luetuin otsikko. Iltalehti jatkoi tissiuutisointiaan vielä “Tissikohu: Miehet iskevät myös tiskiin” –otsikolla.

Tällä viikolla Kaksplus on TNS Metrix -mittauksen kovin nousija, sivuston kävijämäärä kasvoi viime viikolla 265,6 prosentilla. Tissit saattoivat ratkaista myös iltapäivälehtien välisen kävijämäärätaistelun: Iltalehti nousi pitkästä aikaa mittauksessa ykkössijalle, Ilta-Sanomien pudotessa toiseksi.

Lisäys: Aamulehtikin näyttää haluavan osansa tissikävijöistä, iltapäivällä julkaistu, “Tissiparaati räjäytti Kaksplussan verkkolehden kävijämäärät” –otsikoitu juttu on tietysti sekin noussut ykköseksi Amppareissa. Aamulehden mukaan Kaksplus on jo lukinnut tissiesittelykeskustelun lopullisesti, joten Kaksplussan kävijäpomppaus jäisi lyhytaikaiseksi.

Aamulehti luettelee myös tissiparaatin ohittaneen kävijämäärissä mm. Taloussanomien ja Oikotien saitit. Se tosin jää mainitsematta, että tissit kiinnostivat myös kolme kertaa suurempaa kävijämäärää kuin Aamulehden omat sivut.

Lisäys 2: Kun nyt tähän aihepiiriin on jo joka tapauksessa päästy tai päädytty, voikin jatkaa vielä mainitsemalla uusisuomi.fi:n uutisesta, jossa kerrotaan Suomen kenties tunnetuimman bloggaajan, Sadasta naisestaan tutun Teppo M:n solmineen blogistaan elokuvadiilin Markus Selinin kanssa. Teppo kertoo, ettei suostunut ehdotukseen videoida akteja salaa, mutta avasi erillisen, tunnetuksi tulleen bloginsa näistä raportoimiseen. Markus Selin kertoo samalla innoissaan, ettei tällaista leffaa ei ole Suomessa tehty koskaan ennen, ja että aihe on erittäin kuvallinen ja herkullinen.

Jonkun ehkä pitäisi kertoa Markus-sedälle sellainen pieni salaisuus, että Suomessa on kyllä tehty pornoelokuvia jo aikaisemminkin, ainakin jos isojen poikien kertomia juttuja uskotaan.

Joskin jos elokuva tosiaan mukailee blogin juonta, lienee sen pääjuonena esittää yhdessä elokuvassa sata panoa. Aika vauhtia saa pitää, parin tunnin elokuvassa päästään siis itse asiaan melkein joka minuutti. Selin saattaakin olla oikeassa sanoessaan, että tällaista Suomessa ei ole tehty vielä koskaan aikaisemmin.

Advertisements

Kävitko viimeksi isommalla vai pienemmällä asialla?

Vaikka luenkin uutiseni nykyisin suurelta osin netistä, on paperiselle mediallekin edelleen hetkensä, kuten pitemmät bussi- ja junamatkat. Ainakin siihen asti, kunhan saan nykyisen kannettavan vaihdettua keveämpään ja parempiakkuiseen versioon.

Tänään oli taas hyvää aikaa syventyä paperimediaan bussimatkalla Helsingistä Mikkeliin. Lauantain Hesaria silmäillessä huomio kiinnittyi jonkinlaiseen koulu-uutiseen, ihan kuin siellä joku lapsi olisi kertonut koulun alkamisesta, keskellä kesää. Hämmästytti, oli luettava tarkemmin. Selvisikin ettei koulu oikeasti ollut alkanut, mutta joku lapsi oli kaiketi sattunut näkemään unta jostain kouluasioista, ja tästä kerrottiin Hesarin kotimaasivuilla. Tarkemmin luettuna selvisi vielä, että Hesarin kotimaasivuilla on oikein moniosainen, jatkuva juttusarja, jossa toimittaja matkustaa ympäri Suomea ja kyselee satunnaisilta ihmisiltä, minkälaista unta nämä ovat nähneet. Ja sitten tästä unesta kerrotaan Hesarin sivuilla.

Siis tämän saman Hesarin sivuilla, joka vasta viime keväänä hieman pettyneeseen sävyyn uutisoi, kuinka netissä olevat blogit ovatkin enimmäkseen viihdehuttua ja ihmisten jaarittelua omista elämistään tiukan tee se itse -journalismin sijaan. Ehkä Hesari haluaa näin kertoa, että voitte jo lopettaa sen netissä unistanne jaarittelemisen, kun mehän hoidamme sen teidän puolestanne.

Joku voisi jo kysyä, että eikö nyt mitään muuta kirjoitettavaa ole? Varmaan olisi, mutta kesähän on tunnetusti tämäntapaisten hassujen uutisten sesonkiaikaa, ja hassujen uutisten perinteestä on syytä pitää kiinni. Jäänkin odottamaan Hesarilta uusia “haastatellaan jotain tyyppiä jostain sen viimeksi tekemästä asiasta” -juttusarjoja. Seuraavaksi Hesarin toimittaja voisi matkustella ympäri Suomea kyselemässä satunnaisilta ihmisiltä esimerkiksi, että mitä nämä ovat viimeksi syöneet. Ja tälle loogisena jatkumona voisi seuraavassa juttusarjassa tiedustella, että milloinkas sitä käytiin viimeksi huussissa, ja tulikos sitä sitten käytyä isommilla vai pienemmillä jutuilla.

020300200.com rahastaa yrityksiä hakemisto-osumien perusteella

En päässyt edes sanomasta, että en ihan täysillä aina innostu yritysten joukkodumaamisesta netissä, mutta nyt sitä on kyllä heti perään harrastettava taas ihan itse, kun aihetta on, nääs.

Maikkarin uutiset oli nostanut esille blogijutun Directan 020300200 -hakupalvelusta, ilmeisesti saman blogin aiemman merkinnän edesautettua asian julkituloa merkittävästi. Lyhyesti ilmaistuna Directa rahastaa jokaiselta 020300200 -palvelussa tietojensa esittämisestä sopineelta yritykseltä 0,29 senttiä, kun yrityksen tiedot näkyvät jossain hakutulosten listassa 020300200 -nettisivulla (ja kuka oikeasti on nimennyt jonkun hakupalvelun tuollaiseksi pitkäksi numerohirvitykseksi?). Tätä Directa nimittää kontaktiksi, vaikka mitään todellista kontaktia kuluttajan ja maksavan yrityksen välillä ei siis todennäköisesti synny. Jos Google toimisi samalla tavalla, se laskuttaisi 0,29 senttiä jokaiselta yritykseltä, jonka tiedot näkyvät vaikkapa tässä blogissa olevissa mainoksissa. Käytännössähän Google laskuttaa yleensä vain, jos joku päätyy sen mainosten kautta yritysten nettisivuille. Lisäksi firma näyttää teettävänsä sopimukset vuoden määräajalle ja jonkinlaisella minimilaskutuksella, jolloin ymmärtääkseni Directa laskuttaa hakemistoon tietonsa tilanneelta yritykseltä vuosittain monta sataa euroa, vaikka välttämättä tämä ei tuo yritykselle ainuttakaan asiakasta.

Directalla on selvästikin osattu varustautua pikku vastoinkäymisiin, kun blogikirjoittajaa on lähestytty juristin välityksellä. Kiinnostavasti yrityksen toimintaa kritisoineita kirjoituksia on blogin mukaan myös poistettu ainakin Helsingin Sanomien, Suomi24:n ja 02.fi:n keskusteluista. Suuret yritykset siis ovat valmiita sensuroimaan ja poistamaan keskustelujaan sen kummemmin asiaan perehtymättä heti, jos joku asiasta tarpeeksi vakuuttavasti heitä lähestyy.

Taas täytyy muuten hämmästellä, miten ihmiset ja yrityksetkin jaksavat helpon rahan perässä tehdä ihan mitä tahansa. Pitäisiköhän munkin perustaa tänne sivuilleni tuollainen yrityshakemisto, nyt kun domainkin on oma? Osoitteeseen viima.net/yritykset tai vaikkapa viima.net/loistoyritykset voisi listata koko joukot eri alojen yritysten nimiä, ja sitten ryhtyä soittelemaan ko. yrityksiä läpi ja tarjoamaan niille tällaisia samantapaisia hakemistodiilejä kuin Directa, vaikka seuraavasti:

“No se on täältä viima.netistä hei, soitellaan ihan tämmöisellä liikeasialla. Tiesitkös kuule, että tuolla internetissä on sellaisia hakukoneita, ja ihmisetki on siellä nykyisin? Se on sitä tulevaisuutta nyt. Meillä on siellä tällainen loistava yrityshakemisto, on eri yritysten nimiä listassa. Tekin ootte jo siellä, oottehan te niin hyvä yritys, tiiätteks. Mutta niin, teiltä ei siellä ole vielä puhelinnumeroa, sähköpostiosoitetta eikä kotisivun osoitettakaan. Kannattais olla, se on tätä nykyaikaa että ihmiset netissä selailee listoja yrityksistä, soittelee niihin ja sitten ostaa niiltä kaikkia kivoja palveluita ja rahaa senkun tulee. Jospa me laitettaiskin nyt tän teidänkin yrityksen kaikki tiedot tänne meidän upeaan yrityshakemistoon, mitäs luulet? Ihan ilmaseks voidaan ne sinne laittaa, ei tarvii maksaa kun siitä, kun joku sattuu ottaa kontaktin haussa teidän yritykseen, eli teidän tiedot näkyy silleen nettisivujen listassa. Meillä on muuten tää taksakin halvempi kuin noilla muilla, vaan 20 senttiä per hakuosuma. Ja oikeestaan kun te ootte niin hyvä yritys, voidaan teille antaa tää diili vain 19 sentillä/hakutulos. Sit tää soppari on silleen vuoden määräaikainen kerrallaan ja kuukausittainen laskutuksen alaraja on 29 euroo. Eiks pistetä tulemaan? Haloo?”

Ravintolakritiikin kritiikki

Verkkokeskustelu nousi taas uutisiin asti erään helsinkiläisen ravintolan suututtua kritisoinnistaan, kuten moni tämänkin blogin lukija lienee jo muualta havainnut. Tarkempi selostus esim. Erkalla, linkkikooste.

Tätä mainittiinkinkin jo tulevaisuudessa käytettävän esimerkkinä huonosta yritysviestinnästä ja markkinoinnista. Samalla se on kiinnostava esimerkki myös bloggaajien toimintatavasta: kun yritys alkaa ilkeäksi, lähdetään sitä dumaamaan joukolla ja hyödynnetään siinä omaa valta-asemaa Googlen hakutuloksissa. Perinteinen mediahan ei harrasta tällaista yritysten kohdalla, vaan se keskittyy tekemään saman yksittäisille, näkyville ihmisille, kuten vaikkapa Kanervan Ilkka on ehkä huomannut.

Tässä tapauksessa dumaamiseen on kyllä aihettakin, mutta tällainen joukkohaukkuminen on mielestäni vähän arveluttavaa, vaikka olenkin aiemmin itse tehnyt saman eräälle mainostoimistolle kun aihetta oli silloinkin. Haukkumisen kohde on molemmissa tapauksessa todettu oikeaksi, mutta vastaavanhan voisi jossain määrin lavastaakin. Toisaalta mitä Google mahtaa ajatella hakutulostensa käytöstä tämäntyyppiseen kampanjoimiseen? Joskin kävin Erkan kommenteissa jo eilen toteamassakin, että parin viikon päästä tätä tapausta tuskin muistavat enää muut kuin tästä itse kirjoittaneet ja Googlella ravintolan nimeä hakevat, jotka asiakaskunnassa lienevät kuitenkin vähemmistönä.

Hieman mietityttää myös, joudunko vastaavaan tilanteeseen vielä itse raportoidessani ravintolakäynneistäni satunnaisesti Vielä yhdet -blogissa, joskin keskittyen enemmän juoma- ja pikaruokapuolen asioihin. Tähän mennessä yhtään baari- tai ravintolakäyntiä ei ole tarvinnut lisätä “en suosittele” -kategoriaan, mutta joskushan sekin varmasti tulee vielä eteen. Kävijämäärien puolestahan tällainen pikku kohu olisi todennäköisesti vain tervetullutta, ja tulisipa sille vuosia maksamalleni oikeusturvavakuutuksellekin käyttöä jos käräjille asti päästäisiin. Ja paljon hyviä bloggausaiheita!

Tiistain muita asioita: Helsingin talonvaltaajat ovat alkaneet majoittaa romanikerjäläisiä ja kutsuvat näitä lisää Suomeen. Takuuvarma kihinän ja keskustelupalstapahennuksen aiheuttaja tietyille ihmisryhmille, jos aihe uutisoitaisiin vaikka HS:n kaupunkisivuilla.

Kauppalehden uutisblogissa mietitään, miten käy tuottavuuden kun 1980-luvun Y-sukupolvi tulee työpaikoille. Lehden mukaan me vuoden 1980-jälkeen syntyneet haluamme palkkiomme heti emmekä vasta jouluna koska olemme kärsimättömiä, ja mielellämme tekisimme myös mahdollisimman vähän töitä. Toisaalta saatamme olla kärsimättömyyden ohella myös järkeviä, koska olemme ennen joulua ehtineet lukea sata uutista YT-neuvotteluista, kenties päättäneet määräaikaisuutemme jo marraskuussa tai olemme ehkä saaneet itse kenkää yrityksen jouduttua konkurssiin pieleen menneen yritysviestinnnän ja verkosta alkaneen ostoboikotin vuoksi. Kansantalouden kannalta saattaa olla myös järkevää pyrkimys lyhyeen työaikaan, koska milläs ihmeen ajalla me tätä kaikkea kulutukseen pohjautuvaa taloutta ehdittäisiin pitää pystyssä, jos koko ajan pitäisi olla töissä?

Lisäys klo 11:20: HS:n Nuevo Latino -ravintolasta kirjoittama uutinen näyttää nousseen vuorokauden luetuimmaksi uutiseksi lehden nettisivuilla. Sinänsä melko pienimuotoinen asia kiinnostaa siis ihmisiä Hesarinkin sivuilla.

Aamulehti uudistui netissä

Aamulehti näyttää illalla uudistaneen nettiversionsa, samanlaiseksi kuin muillakin Alma Median maakuntalehdillä. Uutisten osoitteet näyttävät samalla muuttuneen julmetun pitkiksi, mutta sisältöjako näyttää aiempaa selkeämmältä.

Uudistuksessa on näemmä tehty myös perinteinen moka, eli poistettu koko vanha sivusto, jolloin vanhat linkit uutisiin tai edes osastojen sivuille (esim. entinen Pirkanmaa) eivät enää toimi. Ennen muinoin olisin ollut tästä vanhan sisällön hukkaamisesta ja linkkieni rikkoutumisesta harmissani, mutta nykyisen sisältötulvan aikana moisesta on tullut henkkohtaisesti yhdentekevää. Eikä siellä Aamulehden sivuilla mitään itselleni kovinkaan tärkeää asiaa kai olisi ollut kuitenkaan.

Lehden verkkoliiketaloudellisesta näkökulmasta tuo kuitenkin on huono ratkaisu, koska sisältöä hävittämällä menetetään Googlesta tulevia kävijöitä ja hankaloitetaan kirjanmerkeistä saapuvien kävijöiden selailua.

Aamulehti tarjoaa myös mahdollisuutta blogin pitämiseen, alustaksi on valikoitunut itselleni varsin tuntematon Ning. Melkein ehdin jo kehua Aamulehteä ensimmäiseksi isommaksi blogialustaa tarjoavaksi perinteiseksi mediaksi, mutta Taloussanomat ja Kauppalehtihän ovat jo tarjonneet vastaavaa palvelua pitemmän tovin.

Ningin käyttäjänä Aamulehti kuitenkin lienee ensimmäinen isompi suomalaismedia. Palvelun säännöissä Aamulehti korostaakin selvästi, että palveluun rekisteröityessään käyttäjä sitoutuu Ning.comiin, eikä itse Aamulehteen. Ningin alle ovat muuttaneet näemmä myös Aamulehden aiemmat blogikirjoittajat, kuten muun muassa törröttävistä rinnoista häiriintyvä rautakansleri Kalervo Kummola.

Omaa Aamulehden lukemistani uudistus toistaiseksi vähentää, koska myös osastokohtaiset RSS-syötteet menivät rikki. STT:n sähkeitä ja urheilua tuuppaava, vain kymmenen uutista näyttävä syöte on Firefoxin lukijaa käytettäessä yhtä tyhjän kanssa.

Päivitys myöhemmin: AL näyttää kuitenkin palanneen takaisin aiempaan sivustoversioon, joka poikkeaa muista Alman verkkolehdistä.

Viima muuttaa taas

Muuttaminen ei ole henkilökohtaista suosikkipuuhaani netissä eikä muutenkaan. Mutta toukokuussa huomasin sattumalta, että viima.net-osoite oli vapaana, enkä voinut olla rekisteröimättä sitä itselleni. Jälkiviisaasti voisi todeta, että oman domainin olisi voinut hankkia hieman aikaisemminkin. Muut blogini saavat pysyä omilla sijoillaan kuten tähänkin asti, paitsi kuvablogiviritelmät kokoan aikanaan tänne aladomainin alle.

Blogsome on palvellut tähän asti ihan kiitettävästi ja ilman katkoja, mutta oma osoite tuntuu silti paremmalta. Lisäksi minusta internetyhtiö, jonka kotisivuja en ole sitkeistä etsinnöistä huolimatta onnistunut löytämään, vaikuttaa varsin epäilyttävältä. Blogsomen käyttöehdoissa taustayritykseksi mainitaan Irlannissa toimiva “Browse The World”, josta en ole juurikaan tuon enempää informaatiota onnistunut löytämään. Mitä jos ne siellä Irlannissa joku päivä kyllästyvätkin blogipalvelun pyörittämiseen ja nykäisevät jonkun töpselin seinästä? En edes tiedä, minne voisin sitten lähettää vihaista sähköpostia.

Tästä uudesta osoitteesta en aio kovin helposti enää siirtyä, paitsi ehkä riittävän suurta korvausta vastaan saatan asiaa harkita. Blogilistalle päivitin uuden osoitteen, samoin Feedburnerin kautta tulevaan RSS-syötteeseen. Luonnollisesti vanha Blogsome-blogi saa jäädä edelleen luettavaksi noille sijoilleen, suuren osan merkinnöistä toin tämän blogin arkistosivuille. Aihepiirikin pysyy ennallaan blogi- ja media-asioissa sekä jossain määrin yleisemmin kiinnostavissa asioissa henkkoht. haircuttaamisen sijaan.

Samalla muuton yhteydessä ryhdyin myös kirjoittamaan omalla nimelläni, löytyy infosivulta. Pitkän ja vakuuttavan CV:n ilmestymistä samalle sivulle jouduttaneen odottamaan vielä joitain/useampia vuosia.

Uuden blogin ulkoasu on poimittu lukemattomien valmiiden WordPress-teemojen valikoimasta. Tämä ei itseäni ihan täydellisesti miellytä, mutta uuden tyylin koodaamiseen ei oma aikani riitä. Olisin halunnut neljän sivupalkin teeman, mutta niiden tarjonta oli kovin vähäistä. Jos blogin lukijoista löytyy WordPress-koodaustaitoinen henkilö, joka haluaa uuden tyylin väsätä erittäin pientä korvausta vastaan, voi hän tarjota palveluksiaan sähköpostitse.

Lisäys, tällä osoitteella näyttääkin olevan jonkinlainen historia, vuonna 2001 tässä oli ilmeisesti jonkun bändin sivu.