Helmikuun poiminnat

Moni asia jäi taas helmikuun aikana “bloggaan tästä sitten joskus” -asteelle. Koska olen jo joutunut toteamaan, että tuo “joskus” tarkoittaa yleensä käytännössä samaa kuin “ei koskaan”, kokoan nyt (sunnuntai-iltana) edes joitain poimintoja menneeltä kuulta, vielä menneen kuun puolelle.

Poliisin nettisivujen sensurointilistoista nousi kuun lopulla näkyvä keskustelu, jossa poliisikin joutui myöntämään, että suodatuslistalla on sinne kuulumattomia sivuja. Sensuroinnin vastustajat aikovat osoittaa mieltään Helsingissä tiistaina 4.3.2008, kerrotaan sensuuri.info-sivulla. Saatan käydä seuraamassa mielenosoitusta, ja samalla testata suoraa blogiraportointia paikan päältä.

Iltapäivälehdistö onnistui taas ärsyttämään. Keltaisen lehdistön mielestä kansa raivostui homo-Marskista, vaikka ainakaan minä en raivostunut, eikä raivostunut Saara, eivätkä Saaran kommentoijatkaan. Emmekö me ole kansaa?

Kummasti se iltapäivälehtien nostattama kansan raivostuminenkin tuntuu laantuneen, kun kansalle selvisi kohun kumpuavan fantasia-satuelokuvasta, joiden suhde todellisuuteen on tunnetusti melko löyhä. Homo-Marskin kanssa kohulööpeissä kilpaili Harri Olli, onhan se nyt kohun arvoinen asia jos nuori mies juo punaviiniä, kiroilee, hyppää mäestä ja harrastaa kenties vielä seksiäkin. Hyvänen aika sentään, mihin tämä maailma onkaan menossa?

Mutta ainakin Olli lienee viisastunut median suhteen: jatkossa ei kannata sanoa mitään mihinkään. Hieman helpommalla varmaan selviää, jos vetäisee kuulokkeet päähänsä ja jättää tyynesti toimittajalaumat omaan arvoonsa. Mutta tietysti siitäkin nousee kohu mäkihyppääjän ylimielisyydestä. Saman mediaopetuksen saivat nähtävästi myös Filmihullu-lehden toimittajat, joita haastateltiin Nyt-liitteeseen. Filmihullulaisten mielestä Nyt-liitteen toimittaja oli poiminut juttuunsa aivan vääriä kohtia ja saattanut heidät naurunalaiseksi.

Muita blogihavaintoja. Oi ihana turhamaisuus: Minne menet, suomalainen muotilehti? Muotibloggaaja pohtii Trendin tilauksesta luopumista ja muotiblogien vaikutusta lehtien lukemiseen. Isommat kotimaiset mediatkin ovat löytäneet muotiblogit ja vertaavat bloggaajia ruotsin muotibloggaajakuuluisuuteen Ebba von Sydowiin, joka kuitenkin on kotimaisten bloggaajien mielestä jo aivan out. Aiheesta myös Innovaatioiden kaupallistaminen -blogissa: Muotibloggaajat vetävät lukijoita.

Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille: Hampaaton vahtikoira. Bloggaaja kanteli Iltalehden uutisoinnista Julkisen sanan neuvostolle. Riensikö neuvosto ojentamaan Iltalehteä nähtyään, miten lehti vääristeli Tanja Saarelan (nyk. Karpelan) sanomisia? Ei. JSN ei puuttunut asiaan, koska kantelija ei ollut jutussa asianosainen.

Kokeilen tässä merkinnässä molempien reunojen tasaamisesta luopumista, koska huomasin sen näyttävän RSS-lukijassa aika omituiselta. Tasaaminen vaati myös ylimääräistä koodien naputtelua, eikä ole ehkä luettavuuden kannalta paras ratkaisu. Mahdollisia vastalauseitakin tietysti kuunnellaan.

Advertisements

Laihduttaako netissä meuhkaaminen?

Olen jo pitkään ollut tietoinen pakkoruotsi- ja monikulttuurikriittisyysväen innokkaista nettiyhteisöistä, jotka tarvittaessa vaeltavat sankoin joukoin useammillekin nettisivustoille kertomaan omia näkemyksiään asioista. Toisinaan samanlaista innokkuutta esiintyy myös feministejä ja ituhippejä käsittelevien aiheiden ympärillä. Mutta aivan uutena asiana olen huomannut, että samanlaista innokkuutta omien näkemysten julkituontiin esiintyy myös ruokavalioasioiden ympärillä. Kirsi Myllyniemi kirjoitti taannoin blogissaan diabeetikkojen ruokavaliosta, ja alakarppaajia saapui paikalle sankoin joukoin julistamaan asiantuntijoiden näkemykset vääriksi ja omituisiksi. Keskustelu jatkui vielä myöhemmin toisessa merkinnässä.

Ehkä olisikin tarpeellista selvittää, miten innokas netissä mouhottaminen vaikuttaa ihmisen energiankulutukseen? Eihän voida tietää, josko sillä olisi jopa ruokavalioon verrattavia vaikutuksia. Estääkö verenpainetta ja sykettä nostava, kiivas kirjoittaminen lihomista? Entä ärsyttävien nettikeskustelujen lukeminen? Tämä voisikin selittää, miksi niin moni harhautuu lukemaan Hesarin uutiskeskusteluja, vaikka lähes kaikki tietävät niiden aiheuttavan useimmiten ärtymystä typeryydellään.

Itse en valitettavasti voi ryhtyä selvittämään ruokavalioiden laihdutusvaikutuksia, koska jos tästä vielä kevenisin, lähtisin varmaan jo lentoon jos tuulisi oikein kovasti. Suosittelen kuitenkin medioilta tulleisiin tietoihin perustuen laihduttamiseen skeittaamista, koska tutkimusten mukaan skeittaajat ovat laihoja. Ymmärrettävästi, tuskinpa sellaiset heppoiset laudat kovin painavan ihmisen hyppelemistä kestävätkään.

Iltalehti julkaisi vasta aamuyön tunteina uutisen, jossa lehti kertoo rintoja tuijottamalla pääsevän timmiin kuntoon. Iltalehti on kuitenkin myöhemmin poistanut koko uutisen sivuiltaan, koska joku taisi kertoa Iltalehdelle uutisen olevan vitsi, joka on kiertänyt ympäri nettiä ilmeisesti jo vuosia.

Kommentit – Suvi Lindén

Nämä kommentit ovat taannoin Blogsomeen kirjoittamastani, sittemmin tänne siirretystä blogimerkinnästä “Nettiä suojeltava Suvi Lindéniltä“.

1. Nettiä suojeltava Suvi Lindéniltä

Viestintäministeri Suvi Lindéniä huolestuttaa sananvapauden liittäminen lapsipornokeskusteluun.

Trackback by Blogispotti.fi — 21.02.2008 @ 00:57

2. Tuo on oikeasti pelottavaa, kun valtamediat eivät olekaan ärhäköitä vallan vahtikoiria vaan silittävät sitä myötäpäivään.

Tässä luodaan hiljaa “joko olet meidän puolella tai meitä vastaan”-ilmastoa, ihan vain sen vuoksi että poliitikko haluaa kalastaa itselleen ääniä niiltä jotka eivät tunne jutun taustoja.

Olen samaa mieltä siitä, että noilla blokatuilla ei-lapsipornoa sisältävillä sivuilla on sairaan näköistä tavaraa, mutta se on laillista sairaan näköistä tavaraa, joten lain mukaan niitä ei saisi blokata. Paitsi kun blokataan.

Eli lain nojalla rikotaan lakia, eikä kukaan kiinnostu.
Kuka vahtii vahtijoiden vahtijoita?

Comment by T — 21.02.2008 @ 09:37

3. No me kansalaisjournalistit tietysti, bloggajat, kyllähän me mediaa vahditaan. Tai minä ainakin vahdin sen, minkä vain tältä maanpuolustamiseltani kahvitauoilla ehdin. Eli en kovin paljoa, mutta vähän kuitenkin.

Ongelma vain on se, että netissä saa rauhassa huutaa niin paljon ja niin kovaa kuin jaksaa, mutta netin ulkopuolelle asti kukaan ei kuule huutoasi. Eikä sitä täällä netissäkään kuule kuin aniharva. Ei tosiaan näytä olevan ketään, joka menisi kyselemään vaikka tästä asiasta tarkemmin ministereiltä, perustuslakivaliokunnalta jne. ja kirjoittaisi sitten asiasta uutisen ja nostattaisi keskustelua. Keskustelupalstoilla saadaan kyllä rauhassa jupista sensuurista maailman tappiin / poliisin estolistalle päätymiseen asti ilman, että sillä on vaikutusta todennäköisesti yhtään mihinkään.

Tänään julkaistiinkin jo tarkempi uutinen tuosta mediatyöryhmästä. Jäsenistössä on edustettuna mm. tekijänoikeusjärjestö, kun taas kansalaisjärjestöt (Effi jne.) loistavat poissaolollaan. Alkaa jo hieman huolestuttaa.

Comment by viima — 21.02.2008 @ 13:44

4. Alan oikeasti harkitsemaan, että alan opiskelemaan internet-verkkojen toimintaa, jotta voisin oppia kiertämään sensuurilistat.
Ei sillä, että aikoisin käydä missään lapsiporno-sivuilla, mutta en hyväksy tällaista hutkimalla tehtävää sensurointia.

Ja sitten tämä mediatyöryhmä…be afraid. Be very, very afraid…
Tuossa ensimmäinen reaktioni kun sen luin. Pitääkö tässä oikeasti muuttaa jonnekin sananvapauden mallimaahan, kuten Ruotsiin?

Comment by T — 22.02.2008 @ 10:16

5. http://hpguru.net/2008/02/24/viestintaministeri-suvi-lindenin-epaonnistuminen-herattaa-keskusteluja/

Pitäisikö kohta huolestua, kun asiallisetkin sivut listaan päätyvät…

Comment by hpguru — 24.02.2008 @ 21:32

6. Onhan Ruotsissakin käytössä jonkinlaiset estolistat, mutta ilmeisesti niistä ei ole noussut vastaavaa kohua. Olisi muuten kiinnostavaa, jos joku selvittäisi tarkemmin suodatuksen käytäntöjä Ruotsin puolella, nyt en muista nähneeni tästä juttuja missään.

Comment by viima — 26.02.2008 @ 00:17

7. njoo.. parempi että sensuroivat joitain ylimääräisiä saitteja kuiun ovat sensuroimatta. Automattiikka on sellaista. Osaava sivuston pitäjä kyllä osaa ottaa tällaiset väärinkäsitysmahdollisuudet huomioon ja välttyä niiltä.

Comment by TEKSTIURAKOITSIJA — 11.09.2008 @ 19:13

Nämä kommentit ovat taannoin Blogsomeen kirjoittamastani, sittemmin tänne siirretystä blogimerkinnästä “Nettiä suojeltava Suvi Lindéniltä“. (kommenttien siirtäminen itse merkinnän loppuun on turhan työlästä, joten siirsin ne siksi näin.)

Nettiä suojeltava Suvi Lindéniltä

Satuin päivällä huomaamaan Googlen kautta Ylen uutisotsikon “Lapsipornokeskustelu herätti Lindénin huolen“. En ehtinyt silloin lukea itse uutista, mutta huokaisin tyytyväisyydestä: lopultakin ministeritasolla on havahduttu viime päivien keskusteluun, jossa on kritisoitu voimakkaasti poliisin keräämiä lapsipornon sensurointilistoja. Listoille kun on päätynyt joukoittain sellaisiakin sivuja, joilla ei ole lapsipornon kanssa mitään tekemistä.

Hyvä, että ministerikin seuraa kansalaisten mielipiteitä ja on huolissaan nykyisestä tilanteesta, jossa poliisi sensuroi sattumanvaraisesti tavanomaisia pornosivuja ja lapsipornon estolistojen kritisoimista, kuten Matti Nikin ja lapsiporno.infon tapauksessa.

Paitsi että. Ehdin vasta myöhemmin lukea itse uutisen ja olin jopa kevyesti tyrmistynyt. Ministeri näyttää tosiaan olevan huolissaan juuri yllämainitusta keskustelusta. Siitä, että tällaista keskustelua edes kehdataan käydä ja sananvapaudesta kehdataan puhua lapsipornon yhteydessä. Huolestuttavaa on ministerin lausunnon jyrkkyys: mahdollisista sensuurilistojen ongelmista ei mainita sanaakaan ja vaikutelmaksi jää, että sensuurin kritisoiminen olisi ministerin mielestä kiireen vilkkaa lopetettava, tietysti lasten edun nimissä.

Lindén kertoi myös asettaneensa oikein mediatyöryhmän, jonka tarkoituksena on suojella lapsia ja nuoria internetin ja sähköisten viestinten haitallisilta sisällöiltä. Kiinnostaisi tietää, mitä nämä haitalliset sisällöt sitten mahtavat olla? Addiktoivia nettipelejä, Suomi24:n keskusteluja vai kenties graffitisivustoja? Halutaanko nämä lisätä seuraavaksi poliisin estolistojen piiriin?

Mediatyöryhmään on nimetty myös sähköisen median edustajia. Isommat mediat ovat viime päivinä kiitettävästi tehneet selväksi, ettei niitä nettisensuurin jarruttaminen juurikaan kiinnosta. Hesari ja Yle ovat poliisin listojen ongelmista uutisoineet, STT toisinaan. Suuret mediat mielellään mouhottavat sananvapaudesta, näyttää se rajoittuvan lähinnä näiden omaan toimintaan eikä kansalaisten tai internetin sananvapauden puolustamiseen.

Esimerkiksi Iltalehti ei näytä kiinnittäneen sensuuriasiaan minkäänlaista huomiota, vaikka voisihan tästäkinvääntää “poliisi rajoittaa suomalaisten sananvapautta kohulistoillaan” -tyyppisiä otsikoita.

Sen sijaan Iltalehteä kiinnostaa näemmä edelleen Tanja Saarelan blogi, johon lehti on tällä kertaa pyytänyt Saimaalla kalastavalta mieheltä kommentteja. Saarela ehdottaa, ettei Saimaalla saisi norppien suojelemiseksi kalastaa verkoilla. Lehden haastattelemaa, verkoilla kalastavaa miestä suututtaa, jos kalastaminen verkoilla kielletään. Ohhoh. Uutinen.

Sensuurikritisoinnistani muuten katkesi paras kärki, kun perinteisesti tein hieman taustatyötä ja selasin läpi joitain poliisin estolistalla olevia sivuja. Käytin selailuun kännykäliittymään kuuluvaa Saunalahden mobiililaajakaistaa, jossa suodatus ei ole käytössä. Jouduin huomaamaan, että estetyissä sivuissa on kaikkea sairasta, myös lapsipornolta vaikuttavia sivuja, joiden sensurointi ei ainakaan minua haittaa. Toisaalta, maailma on pullollaan asioita, joita pidän yököttävinä ja epämiellyttävinä. Näiden kanssa on aika helppo selvitä: ei ole pakko katsoa, jos ei huvita. Eipä ole poliisia tähän mennessä tv:n ja sohvan väliin tarvittu.

Aiemmin:
Iltalehti ja ihmeellinen ironia (27.1.2008)

Aiheesta muualla:
– HS: Linden: Lapsiporno ei ole sananvapausasia
– Tekniikka&Talous: Poliisi sensuroi pornosuodatuksen rajoja koetelleen sivun
– Pala maailmaani: Jäljet pelottavat

Merkintä on julkaistu aiemmin osoitteessa viima.blogsome.com. Kommentit voi lukea tältä sivulta.

Mikkelin ydinvoimalaonnettomuus, bloggaajat raportoivat?

Kaikkea sitä ehtikin tapahtua sillä aikaa, kun olin päivällä muutaman tunnin ajan kuuntelemassa siviilipalveluspaikan tuloskatsausta menneeseen ja tulevaan vuoteen: Mikkeliin on rakennettu ydinvoimala, räjäytetty se, blogattu asiasta ja vielä informoitu tapahtuneesta kansalaisia, sähköpostilla. Oho. Ja joku taisi oikeasti vielä uskoakin tämän huonolla suomella kirjoitetun spämmiviestin sisällön, joka nousi näyttävästi useampiin uutisiin tänään iltapäivällä ja klikata viestissä ollutta viruslinkkiäkin.

Huijausviestissä pisti kovasti silmiin eräs kohta: “Sitäpaitsi paikalliset asukkaat lataavat blogiinsa räjähdyksen seurauksia ja uhrien ruumiita käsitteleviä valokuvia.” Roskapostittaja on kenties hivenen yliarvioinut mikkeliläisen kansalaismedian tilaa ja laajuutta. Jos tällaista tapahtuisi ja jossain Mikkeliä käsittelevässä blogissa asiasta pitäisi jonkun kirjoittaa tai julkaista kuvia, se olisi varmaankin ollut juuri tämä blogi.

Tosin viima-blogin toimituksellekin tämä olisi ollut varsin haasteellista, uutisoinnissa olisi nyt jouduttu tyytymään Helsingistä käsin harrastettavaan etäkansalaisjournalismiin. Ja jos ikkunan takana kohoaisi uhkaavannäköinen sienipilvi, saattaisi bloggaajankin mielessä olla jotain muuta kuin tapahtuman raportointi suorana internetissä.

Roskapostittaja on muuten ollut hieman ovela kertoessaan, että tieto tapahtumasta leviää nimenomaan blogeissa. Jos olisi puhuttu vaikka tv-uutisista tai sanomalehdistä, olisi kuka tahansa voinut heti katsoa asian todellisen laidan. Oikeiden blogien tietäminen taas on paljon hankalampaa ja vaatii vaivannäköä.

Mieleen voi jäädä myös aavistus, että ehkä jossain tosiaan kerrotaan näin, mutta en vain löydä sitä tietoa. Kekseliästä. Ja samalla myös arveluttavaa ja isompien medioiden asemaa edelleen pönkittävää. Tästähän voisi kehittää vaikka salaliittoteorioita.

Ilkka ja Pohjalainen ilmaisiksi netissä

Pohjanmaan maakuntalehdet Ilkka ja Pohjalainenkin ovat ilmeisesti joutuneet huomaamaan, etteivät maksulliset verkkouutiset ole kovin hyvä bisnes. Molemmat lehdet ovat muuttaneet verkkopalvelunsa maksuttomiksi helmikuun alusta alkaen. Aiemminkin melko iso osa uutisista oli maksuttomia, mutta maakuntien juttuja lukemaan päästäkseen olisi pitänyt maksaa 5-10 euroa kuussa.

Nyt molempien online-sisältö on ilmaista, helmikuun ajan myös näköislehti ja arkisto ovat tutustumiskäytössä maksutta. Muutos maksuttomuuteen näyttää nostaneen kävijämäärää molemmissa lehdissä pari-kolmekymmentä prosenttia.

Myös ainakin Kaleva ja Keskisuomalainen ovat kuluneen, reilun vuoden aikana päätyneet samaan ratkaisuun. Kaleva laskutti muistaakseni vuoden 2006 loppuun saakka osasta uutisiaan kolmen euron kuukausimaksua, mutta muutti sittemmin kaiken maksuttomaksi, näköislehteä lukuunottamatta.

Erityisesti Pohjalaisen kannattaakin keskittyä tarmokkaasti verkkokävijöiden haalimiseen. Viimeisen viiden vuoden aikana lehden levikki on vähentynyt lähes tuhannella tilauksella vuosittain, päätyen viime vuonna 28 540 kappaleen levikkiin. Jos nykyinen laskuvauhti jatkuu, painuu paperi-Pohjalaisen tilaajamäärä alle 30 vuoden kuluessa nollan alapuolelle. Tilastotiedot Levikintarkatukselta.

Joukkoliikennepoimintoja

Tämä blogi käsitteli ennen myös joukkoliikenteen kuulumisia, mutta syksyllä aloitin niille oman bloginsa. Tämä merkintä kuluu Sanoman verkkolehdistä tutun konsernimarkkinoinnin merkeissä, kun poimin linkkejä viime viikkoina käsittelemiini joukkoliikenteen aiheisiin.

PC-pistokepaikan varaaminen Junamaatilla (4.2.2008).
Osmo Soininvaara valitteli blogissaan junien huonoja työskentelytiloja ja kommenteissa ilmeni, että PC-pistokepaikan varaaminen Junamaatin kautta on hankalaa. Kävin testaamassa Junamaattia, ja valinta onnistuu helposti, kunhan huomaa pienen jujun eikä käytä automaatin tarjoamia pikavalintoja.

Pääkaupunkiseudun uusien lähijunien ilme selville (24.1.2008).
YTV-alueen liikenteeseen tulee lähivuosina uusia junayksiköitä, jotka tilaa VR:n sijaan Junakalusto Oy. Ensimmäiset uudenmalliset junat tulevat testikäyttöön tämän vuoden syksyllä. Hesarikin kertoi samasta asiasta viikkoa myöhemmin.

Mikkeli hamuaa lentoja Lappeenrannasta (14.1.2008).
Lentoliikenne Lappeenrantaan alkoi uudelleen tammikuussa, Mikkelissä innostuttiin jo visioimaan, miten Lappeenrannan lentoja voitaisiin kierrättää Mikkelin kautta. Hanke ei toistaiseksi ole tainnut edetä. Mikkelin lentoliikenne päättyi muutama vuosi sitten. Kaupungin johto kuitenkaan ei ollut kovin kiinnostunut Lahti-Heinola-Mikkeli -oikoradasta, joka sekin nousi taas tammikuussa esille.

Länsimetron hinta nousee edelleen (11.1.2008).
“Kiinnostavaa muuten on verrata Länsimetron noin 13,4 kilometrin mittaisen osuuden arvioitua, 800 miljoonan euron rakentamiskulua Kerava-Lahti -oikoradan kustannuksiin. Noin 75 kilometrin mittainen oikorata kustansi kaikkiaan 331 miljoonaa euroa.”

Pohjolan Liikenne ostanut M.V. Wikström Oy:n (2.1.2008).
Linja-autoliikenne keskittyy entistä harvempien, isojen yritysten haltuun. Pohjolan Liikenne on kuluneen vuoden aikana ostanut pääkaupunkiseudulta myös Linjaliike A.E. Koskinen & Pojat Oy:n ja Jyrkilän kaupunkiliikenteen Kotkassa.

Näistä merkinnöistä Junamaatin, uusien lähijunien ja Wikströmin kaupan osalta ei tarvinnut suoraan tukeutua uutisiin tai lehtijuttuihin. Mutta muuten on täytynyt tyytyä referoimaan muiden tuottamaa sisältöä ja yhdistelemään eri asioita.

Tämän blogin (ei siis tuon johon on linkkejä yllä) linjaksi näyttää huomaamatta muodostuneen yritysmaailman ympärillä pyöriminen, ja mitä suurimmassa määrin kaikesta valittaminen ja kaiken arvosteleminen. Tämä yritysten ihmettelyn ja negatiivisuuden pesäkkeeksi ryhtyminen ei ole ihan ole ollut tarkoituksenani. Mietityttää, eikö tosiaan ole mitään muuta kirjoitettavaa. Korjausliikekin näyttää hankalalta, koska kaikki mielessä olevat aiheet käsittelevät nekin joko yrityksiä tai tavaraa. Kai maailma sitten näiden ympärillä kovin tiiviisti pyörii, jos yrittää välttää päiväkirjamaista bloggaamista.

Tiedot suomalaisten Google-käytöstä heittävät pahasti

Kuluneella viikolla uutisoitiin Google-markkinointitoimisto Total Managementin selvityksestä, jonka mukaan viime syyskuussa 2,1 miljoonaa suomalaista teki hakuja Googlella. Selvityksen mukaan 98 prosenttia kaikista suomalaisista internetin käyttäjistä olisi käyttänyt Googlea viime syyskuussa. Aiheesta uutisoivat ainakin Tietoviikko ja Taloussanomat. Markkinointitoimiston johtaja Risto Poutiainen väitti saaneensa luvut Googlelta itseltään, minkä hakukoneyhtiö kuitenkin kiisti. Taloussanomat kertoikin, että Poutiaisen luvut näyttävät perustuvan Google Europen markkinointiosaston comScore MediaMetrix -tutkimukseen. TNS Gallupista lukuja arvioitiin liian alhaisiksi, ja todellisen lukeman olevan vähintään kaksinkertainen.

Tulikohan Total Managementissa tai kummankaan aiheesta uutisen julkaisseen lehden toimituksessa ajateltua kriittisesti näitä julkaistuja lukemia? Total Managementin mukaan internetiä käyttäisi siis 2,1 miljoonaa suomalaista, vain noin 40 prosenttia koko kansasta. Tämän mukaanhan Suomi olisi pahemman luokan tietotekninen takapajula!

Sitä kuitenkaan emme ole, vaan Tilastokeskuksen mukaan internetiä käytti jo viime keväänä viikottain 75 prosenttia suomalaisista, eli verkon käyttäjiä on noin neljä miljoonaa. Tällöin Total Managementin tutkimuksessa jo arvio verkonkäyttäjien määrästä heittää melkein kahdella miljoonalla henkilöllä. Tietysti tutkimusta voidaan soveltaa ja arvioida, että näistä neljästä miljoonastakin Googlea käyttäisi 98 prosenttia. Mutta kovin suurta luottamusta ei ainakaan itsessäni herätä tutkimus, jossa verkonkäyttäjien määrä on arvioitu tai onnistuttu mittaamaan kahdella miljoonalla henkilöllä pieleen.

Selvää tietysti on, että Google on käytetyin nettisivu Suomessa. Verkkotietoyhtiö Alexan tilastoissa Google.fi on Suomen käytetyin sivusto, ja Google.com tulee sekin viidentenä. Total Management arvioi suomalaisten lataavan Googlesta 250 miljoonaa sivua kuukausittain. Arvioisin tämänkin lukeman menevän pahemman kerran metsään, todennäköisemmin 250 miljoonaa sivunlatausta syntyy noin viikossa. Alexan tilastojen mukaan Google.fi jää sivunlatausten määrässä Irc-gallerian taakse, joka TNSMetrixin mukaan kerää noin 330 miljoonaa sivunlatausta viikossa, lähes yhtä paljon kuin mitä 10 suosituinta sivua yhteensä keräävät TNS:n mukaan viikottain.

Google.com -osoite mukaan laskettuna Googlesta tehtänee Suomessa viikottain noin 300 miljoonaa sivunlatausta. Todettakoon kuitenkin, että myös tämä on erittäin karkea arvio, joka voi heittää useilla kymmenillä miljoonilla. Vertailun vuoksi: esimerkiksi Iltalehdestä sivunlatauksia tehtiin viikolla 4 noin 42 miljoonaa, ja Helsingin Sanomien HS.fi-sivulta noin 13 miljoonaa. Huikeita verkkokasvulukujaan toisinaan mainostaneen Taloussanomien nettisivuja ladattiin samalla viikolla noin 2,6 miljoonaa kertaa. Verkkomediat eivät yleensä suuresti mainosta sivunlatausten määrää, vaan keskittyvät uniikeilla kävijöillä ilakointiin. Ymmärrettävästi, koska sivunlatauksissa ne jäävät erittäin kauas Irc-gallerian taakse.

Vielä viimeisimmäksi ja vähäisimmäksi todettakoon, että viiman tuottamista verkkosisällöistä (eri blogit + flickr-kuvat) tehtiin viime viikolla noin 3500 sivunlatausta.